Matkan satoa

Kotona ollaan jälleen! Ensin tärkeimmät - onhan tämä sentään neuleblogi. Eli eilen valmistuivat nämä sukat:

Malli: oma
Lanka: Novita Seiskaveikka jättiraita, väri 827
Puikot: 3½ Addin bambupyörö 80 cm
Menekki: n. 90 g
Kärjestä aloitettu 8 silmukalla, 44 s
4 silmukan palmikko, taviskantapää
Ennen joustinneuletta kavennettu 4 s.

Näin tuli polvisukkien loppulanka käytettyä, ainakin melkein. Loput annoin ystävälleni, joka käytti siitä jo osan lapasten kuvioväriksi.



Näiden sukkien kuluttajaa en vielä varmasti tiedä, mutta omaan perheeseen ne eivät taida päätyä, vaikka niistä kivat tulikin.

Matka oli oikein mukava. Poikienkin mielestä, vaikka tuloksena olikin "vain" hopeamitalit! Eli he siis pääsivät loppuotteluun, mutta hävisivät sen sitten 3-6. Hienosti he kuitenkin pelasivat ja pelejä oli upeaa ja jännittävää katsoa. Muutenkin koko Vesileppis oli kiva paikka. Ruoka oli hyvää, huoneet olivat erittäin siistit ja kylpylän puolikin oli oikein mukava. Sinne voisi mennä joskus toistekin!

Revontulikin edistyi aika mukavasti ja olen jo kerroksissa melkein puolivälissä, mutta kerroksethan sen kuin pitenevät eli tikuteltavaa riittää vielä rutkasti.

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa taas huomenna tätä normaalia arkea.

Pieni ja pikainen perjantaipläjäys

Silver Belle on nappeja ja päättelyjä vaille valmis. Kuvaaminen jää ensi viikkoon, sillä huomenna lähden kuopuksen pelireissulle Vesileppikseen Leppävirralle. Se on ihan yön yli reissu ja toivottavasti palaamme sunnuntaina vasta iltamyöhään. Silloin nimittäin pojat pelaisivat loppuottelussa. Saas nähdä.

Tänään piti sitten kuumeisesti miettiä, mitä neulomista matkalle mukaan. Yhdet seiskaveikka-sukat minulla on kesken polvisukkalangan jämistä. Se työ siis mukaan. Sitten puikoille hyppäsi AnneM:n Revontuli, minun ensimmäiseni.



Ei se nyt vielä oikein miltään näytä, mutta taisin saada juonen päästä kiinni. Tämäkin siis lähtee mukaan. Bussimatkoilla on hyvää aikaa neuloa. Nyt nukkumaan - aamulla on lähtö jo 6:35. :(

Vielä vähän pikkukuvaa Bellestä.



Ai niin, poski on vähän turvoksissa - hampaalle tehtiin eilen juurihoitoa. Mitähän siitä seuraa...

Arvonta suoritettu!

Kovasti paljon kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille! Oli tosi mukava lukea muistojanne kouluaikaisista arkarteluistanne. Niistä sain monta vinkkiä tulevien vuosien askarteluihin ja myös monta tuttua, mutta unohtunutta juttua palasi mieleeni. Osallistujissa oli lukuisten tuttujen lisäksi myös monia uusia tuttavuuksia. Kaikkien blogeissa olen jo pikaisesti pistäytynyt kurkkimassa ja uudestaankin tulen, kunhan ehdin.

Rakkaan mieheni avustuksella sain siis arvonnan suoritettua. Tulostin kaikki osallistuneiden kommentit. Viisi arkillista.



Leikkasin ne suikaleiksi, jotka mies taitteli kahtia melko kiltisti samalla, kun katseli lätkää telkusta. =) Tällä kertaa arvokkaana arvontakippona toimi minun kantri-hattuni. (Nii-in, sitäkin on tullut harrastettua.) Mies toimi myös hatustavetäjänä eli onnettarena.



Ja hatusta nousi:



Onneksi olkoon Markka! Palkinnon ehdin todennäköisesti lähettää vasta ensi viikolla. Toivottavasti jaksat odottaa siihen asti!

Kuten huomaatte, Silver Bellen oli jo ihan pakko päästä viimeiseen kuvaan. Jännittää... Kasaaminen on jo hyvässä mallissa ja näyttää ihan kivalta... Mutta vielä voi moni juttu mennä pieleen, kuiskuttaa Pieni Pessimisti takaraivossa...

Viimeisiä viedään

Viimeisiä viedään Silver Bellessä. Muutamia kerroksia on vielä neulomatta takakeskikaitaleesta + kaulus. Ja sitten on tietenkin vielä edessä se kenkuin työ, kasaaminen. Jakusta saattaa jopa tulla melko sopiva, uskaltaa tää varovasti arvella. Nappejakaan ei vielä ole. Tässä Belle uskaltautui uudistetun saunan lauteille.

Ihan niinkuin saunan tunnelmaan kuuluu, hiukka hämyisenä. Näin lähelle kiuasta uskalsi hän - no ei se kiuas ollut kuin muhimistilassa.



Olemme olleet Helo Rondo -kiukaaseemme tyytyväisiä. Löylyt ovat mukavat ja sopivat ja ennen kaikkea helposti saatavilla. "Aina valmiina!"

Vielä loppuun kuva pääsiäisaamun aamiaispöydästä.



Rairuohopurkki on koulussa arkarreltu ja varmaan monelle tuttu omilta kouluvuosilta, kuten arvontakommenteissanne kerroitte. Piirakkaa leivoin silloin aamusella. Ja tuo kananen on perheellemme muninut jo varmaan yli 20 vuotta joka pääsiäisenä! Varsin ahkera kananen!

Voihan rähmä!

Olin kirjoittanut piiiitkän jutun sukkamietteitäni ja tallentanut sen. Sitten aloin leikkiä Flickrillä ja yritin liittää sellaisen Badgen siihen seurauksena, että koko teksti hävisi tallentamisesta huolimatta jonnekin huitsin nevadaan. Vähänkös harmittaa!

No jos vaikka uudestaan yrittäis! Vastaan siis Neulontai-blogin sukkamietehaasteeseen. Olen pohdiskellut sitä jo jonkin aikaa ja jospa nyt siis laittaisi noita mietteitä muistiin.

Periaatteessa teen sukkia jemmaan niin, että olisi antaa sukkapari tarvittaessa lahjaksi. Käytännössä sukat menevät yleensä lähes suoraan puikoilta jonkun jalkaan. Melkein aina minulla on sukat puikoilla. Usein aloitan uudet joko langan tai mallin innoittamana tai vain siksi, että pitää saada jotain helppoa neulottavaa ja mukaan otettavaa.

Ennenkuin olin tutustunut tähän blogimaailmaan, olin sitä mieltä, että seiskaveikka on ainoa oikea sukkalanka ja vahvistettu taviskantapää on ainoa oikea kantapää. Täällä olen oppinut, että muunlaistakin elämää on. Nykyään neulon lähes poikkeuksetta ohuista langoista, 2½:n puikoilla. Mielelläni neulon tavissukkia vaikkapa pikkupalmikolla ihan omasta päästä, mutta kaikenlaiset mallit käyvät. Yleensä sukkaneule on se, joka kulkee mukanani, joten helppo malli on suosikkini. Jos teen jotkut tietyt sukat, otan silmukkamäärät ohjeesta, muuten muistista. Laitan yleensä silmukkamäärät muistiin neulomistani sukista. Niin on sitten helppo tehdä seuraavia.

Tiimalasikantapää on suosikkini, etenkin ohuisiin sukkalankoihin se on loistava. Olen neulonut kahdet sukat kärjestä aloittaen ja pidän siitäkin tavasta. Se on siis minulle vielä aika uutta.

Neulon nykyisin sukat yksi kerrallaan bambupyöröllä. Toisen sukan syndroomaa en pode, päinvastoin. Ekan sukan valmistuttua, aloitan heti innolla uuden ja se valmistuukin yleensä nopeasti.

Sukkakokoelmaani voit tustustua täällä, kun ei tuo Flickr-homma onnistunut.

Lankaa(ko) lauantaina

ARVONTAAN voi vielä osallistua täällä!

Satuinpa SeijaP:n blogissa piipahtaessani huomaamaan, että joillakin nettilankakaupoilla on hyviä tarjouksia näin lankalauantain kunniaksi. Olen jo jonkin aikaa haikaillut näiden puikkojen perään. Niinpä tein vähän hintavertailuja ja tilasin ne Tinttamarellista. Lankaa tilasin vain pari kerää, kokeeksi.

Tämä päivä on minulta mennyt siihen kuuluisaan "Hukkaan". Vaikka toisaalta vapaapäivänhän voi vapaasti käyttää sellaiseen, mistä nauttii ja jos nauttii surffailusta hienoilla neule- ja lankasivuilla, niin silloinhan voin olla varsin tyytyväinen päivääni. NIH!



Siis mukavaa lankalauantain jatkoa muillekin!

Hyvää pääsiäistä!

Tällä kertaa noitamaista menoa!

Tällaisia teimme koulussa. Tämä versio on minun tekemäni joskus vuosia sitten. Lasten tekemät ehtivät mokomat lentää karkuun, ennen kuin ehdin tarttua kameraan. Mutta voitte uskoa, että ne olivat paljon upeampia!

Rauhallista ja rentouttavaa pääsiäistä!

Pääsiäisarvonta!

EDIT: ARVONTA-AIKA PÄÄTTYNYT!

Kai se on nyt uskottava! Ajattelin järjestää arvonnan, kun vuosi bloginpitoa tulee täyteen. No, se aika humahti lomaillessa yllättäen ohi. Joskus muinoin tuumasin, että jos joskus blogillani on Blogilistan mukaan 150 tilaajaa, niin se, jos mikä, on arvonnan paikka. Eilen se sitten tapahtui. Eli teitä tilaajia on siis 150 ja se on huima määrä! Kiitos teille kaikille ja muillekin lukijoille!

Sen kunniaksi on nyt siis ARVONNAN aika. Pääset mukaan arvontaan kommentoimalla tähän kirjoitukseen ja jättämällä joko blogisi osoitteen tai mailiosoitteen, jotta saan ilmoitettua sinulle mahdollisesta voitosta. Osallistumisaikaa on niin kauan kuin  toisin ilmoitetaan. Palkinnoksi on luvassa jonkunsorttista neulomiseen liittyvää jotakin, todennäköisesti lankaa...

Jotta osallistuminen ei olisi liian helppoa - heh - niin kerro, mitä pääsiäisaskarteluja muistat koulussa aikanaan tehneesi. Vai muistatko mitään?

Muistin virkistykseksi lentävä noita.



Tällaisia teimme koulussa. Tämä versio on minun tekemäni joskus vuosia sitten. Lasten tekemät ehtivät mokomat lentää karkuun, ennen kuin ehdin tarttua kameraan. Mutta voitte uskoa, että ne olivat paljon upeampia!

Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa!

Tiistain tylsyyttä

Esikkoiseni kyseli, edistyykö sikkon villatakki eli Silver Belle. Kyllä se edistyy, pikkuhiljaa. Vähän vaan tuntuu tylsältä päivittää, kun ei nyt vähään aikaan ole mitään työtä valmistunut. Flunssakin vaivaa edelleen ja väsy. Jospa pääsiäisen aikaan saisi taas univelkoja nukuttua pois.

Autoni oli muuten taas korjattavana. Lauantaina siitä häipyi virrat tyystin, juuri ja juuri pääsimme kotitalliin himmennetyin valoin! Tänään siihen on laitettu uusi tai kunnostettu laturi ja nyt se pelaa - toivottavasti kauan.

Tällaisia pupuja teimme koulussa lasten kanssa viime viikolla:



Vähän pääsiäistunnelmaa!





Tällä kertaa siis tuotoksia toisten käsistä, mutta minun aatoksista!
Lentäviä noitiakin on saatu aikaan. Niistä ehkä kuvia luvassa myöhemmin!

Merkkejä kerrakseen

Silver Bellen helmaosaa on nyt neulottu muistaakseni 26 kerrosta ja jo kolmas kerä on menossa. Neulomista helpottaa suunnattomasti mallikertojen väliin laitetut silmukkamerkit.



Kuten huomaatte, merkkejä ei ole lähellekään tarpeeksi, mutta vanhat kunnon lankalenkit ajavat hyvin saman asian. Mallineule on yllättävän helppoa, kunhan vain muistaa mihin suuntaan palmikot milloinkin kiertyvät. Muutaman kierron olen korjannut jopa kahden kierron jälkeen.

Nappilistat neulotaan mukavalla tavalla, raidoittamalla vinoon nurjilla ja oikeilla silmukoilla. Löysin siitä yhden virheen, mutta tuskin sitä kukaan muu huomaa. Vai huomaako?



Vähän mietityttää, tuleeko takista liian pieni tyttärelle. Kenties yläosaa täytyy hieman leventää...

Äsken saunoin ekaa kertaa uudistetussa saunassamme ja olen tyytyväinen uuteen varaavaan kiukaaseen Helo Rondoon. Muutos on toki suuri entiseen Aito-kiukaaseen, mutta nyt saunaan pääsee milloin vain ilman pitkää lämmitysaikaa. Aika sitten näyttää, kuinka paljon sähkölasku nousee.

Nyt sohvannurkkaan neulomaan!
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Viron villaa

Piti tulla näyttämään uudet lankani. Siis Viron villaa ihan vaan vähän:



Kiitos Annelle! Huiveiksi nämä jossain vaiheessa muotoutuvat. Malleina todennäköisesti Revontuli, Minttumaari, ehkä Sagittaria ja...

Huvittavaa oli se, että eilen postissa käydessäni tuttu postinhoitaja kyseli, että Sievin kenkäpakettiako kyselet ja minä heti kieltämään, että ei minulle mitään kenkiä tule vaan lankaa. No tänään selvisi, että langat olivat Sievin kenkätehtaan laatikossa! Eli olivat eilen juuri tulleet postiin, kun siellä käväisin! No pääasia että ne ovat nyt päässeet kotiin.

Silver Bellen helmaosan 428 silmukkaa on luotu ja eka kerros neulottu lukuisine silmukkamerkkeineen. Täytyi turvautua myös hakaneuloihin ja lankalenkkeihin, kun eivät oikeat merkit riittäneet. Flunssa meinaa tulla eikä vointi oikein ole paras mahdollinen, mutta jos vähän jaksaisi kuitenkin neuloa. Iltapäivällä jo hetken huilasin.

Auto sammu maantien laitaan...

keskelle korpisuoraa... No ei nyt ihan korpeen, mutta sammui kuitenkin. Siis aamulla työmatkalla tytär kyydissä kouluun menossa kuului pehmeä tupsahdus ja se oli siinä, se matka. Ohjekirjasta tytär katsoi kojetaulussa palavan valon merkitystä ja siellä luki, että kyseinen valo on "vian merkkivalo"! Eipä ois tullut mieleen! No puheluja soitettiin ja nuori korjausmies kävi paikallakin. Lopputulos oli, että hinausauto piti kutsua ja auto hinattiin autotohtorille. Jonkunlaisesta moottoriviasta on kyse ja puuttuva osa saadaan mahdollisesti huomenna. Ystävällinen naapuri sattui paikalle ja vei minut töihin. Tytär oli päässyt kaupunkiin jo korjausmiehen matkassa.

Se tässä vielä harmittaa, että tänään olisi ollut Pasaatissa neuletapaaminen. Ja siellä minua olisivat odottaneet myös Aguan tekemät ihanat silmukkamerkit, itku! No ei voi mitään. Tällaista sattuu!

Annelta tilasin vähän lankaa ja harmittelin jo eilen, kun en muistanut niitä käydä postissa kysymässä. No tänään muistin, mutta turhaan. Ei niitä ollut vieläkään tullut. Äsken katsoin koneelta, missä ne ovat seikkailleet. Kausalassa näköjään! Mutta nyt ovat sitten jo täällä meidän postissa, joten huomenna ne sitten saan.

Lopuksi vielä kuva aurinkoisesta Bellestä:



Jospa nyt sitten menisi tikuttelemaan sitä niin pääsisi viimein siihen "peplum"-osaan.

Kuka muuten muistaa, kenen kappale tuo "Auto sammu maantieen laitaan keskelle korpisuoraa..." on? Saman, joka lauloi Lulusta ja tytöstä, joka kampaa märkää tukkaa. Tykkään!

Miun polvikkaat

Viikonloppu kuluikin enemmän kuin vähän jääkiekon parissa. Lauantaina oli kuopuksella kotipeli. Sitä olin katsomassa ja voittoa hurraamassa. Eilen oli peli Lohjalla, ja sinnekin innostuimme ystäväni kanssa lähtemään. Nyt oli nimittäin tosi kyseessä. Voittamalla tuon pelin pojat olisivat lohkovoittajia ja paikka olisi varma III-divarin lopputurnauksessa. Peli oli äärimmäisen tiukka ja jännittävä, mutta pääasia oli VOITTO mahdollisimman niukasti eli loppunumerot olivat 0-1. JEEEE! Kyllä olivat pojat onnellisia niinkuin me vanhemmatkin.

Fanittamisen seurauksena Silver Belle ei edistynytkään niinkuin meinasin. Sitä kun ei viitsi linja-autossa tikutella. Sen sijaan polvisukkani valmistuivat. No lankoja ei vielä ole päätelty...

Malli: oma
Lanka: Novita Seiskaveikka jättiraita, väri 827
Puikot: 3½ Addin bambupyörö 80 cm
Menekki: n. 170 g
Kärjestä aloitettu 8 silmukalla
Terässä 44 s, taviskantapää
Varressa lisätty oman sulosäären mukaan 9 x 2 s = 62 s
Ennen loppuresoria kavennettu ensin 3 x 2s ja vielä ekalla resorikerroksella tasaisesti 4 s = 52 s



Sukat ovat miulle juuri passelit ja ihanan lämpimät. Tykkään!
Nämä olivat ekat kärjestä aloittamani sukat. Ohjetta tiirailin sekä "Punokset puikoille" -kirjasta sekä Ullaneuleen sivuilta. Nyt täytyy vielä joskus kokeilla tiimalasikantapäätä näin aloitetulle sukalle. Tuo taviskantapää oli ainakin hyvin helppo satuttaa oikeaan kohtaan.



Polvikkaat valmistuivat jo menomatkalla ja ehdinkin heti aloittaa loppulangasta uusia sukkia. Tehdään niihin niin pitkät varret kuin lankaa riittää.



Kärjestä aloitettu siis nämäkin. Juu, ja pakko oli siihen yksi palmikko vääntää. Ei millään jaksanut enää ihan pelkkää sileää neuloa.

Kuvat on otettu itselaukaisimella yön tunteina melkein valmiiksi remontoidussa pesuhuoneessa.

Perjantai pulkassa

Ainakin ihan kohta. Lapset on päästetty kotiin, enää vähän kirjallisia töitä ja sitten hip-heleijaa viikonlopun viettoon! =D
Tällä kertaa siihen kuuluu - yllätys, yllätys - vähän jääkiekkoa, yhdet 18v-juhlat, siivoamista ja tietysti neulomista.

Silver Belle edistyy. Toinen hiha-yläosa on jo miehustassa ja viikonloppuna pääsen toivottavasti aloittamaan helmaa eli "peplum"-osaa.

Olen vallan unohtanut näyttää, mitä Esikkoni lähetti minulle suuresta citystä. Paketti tuli maanantaina juuri ennen Keuruulle lähtöämme.



Jeee! Priimassa ja Menitassa ei kuulemma ole saatavilla pitempiä pyöröjä kuin 80 cm, ainakaan noita vähän paksumpia kokoja. Ihmetyttää... Täytyy siis turvata Tallinnassa kävijöihin jatkossa!

Onko teillä kokemusta noista karhu-pyöröistä? Itse en ole vielä niitä kokeillut.

HALUTAAN OSTAA!
Jos jollakin on ylimääräinen Vogue Knitting syksy 2007, niin ostaisin sen mielelläni. Laittakaa kommenttia tai sähköpostia yläkulmassa olevaan osoitteeseen, kiitos!

Tiistai on toivoa täynnä

Otsikolla ei ole mitään kummempaa tän hetkistä merkitystä, tuo vain nyt putkahti jostakin mieleen paremman puutteessa.

Tässä koneella olen viettänyt aikaa jo jonkun tovin, mutta ihan muissa merkeissä. Ajattelin, että pitäähän sitä nyt samalla sitten päivittääkin.

Eilen pääsin kuin pääsinkin Korialle julkineulomaan. Meitä olikin iso joukko koolla, peräti 9 neulojaa ja yksi pieni, mutta sitäkin taitavampi virkkaaja. Terveisiä vain Nekulle ja Sartsalle - uusille tulokkaille! Hauskaa oli jälleen, kiitos kaikille teille mukana olleille mukavasta seurasta.

Lankaa en ostanut yhtään, toiset kyllä ostivat! Mutta  yksi kirja vaihtoi omistajaa eli nyt olen ylpeä Lesley Stanfieldin opuksen uusi omistaja. Kiitos Topperille!



Kuvahan on kesällä otettu. Silloin olin lainannut kirjan kirjastosta ja napannut sieltä mallineuleen tuohon vihreään Sofia-jakkuuni.

Korialla neuloin sukkiani, eka on jo valmis ja toinenkin jo yli kantapään varressa menossa. Nämähän aloitin siis kärjestä. Illalla sitten tikuttelin vielä muutaman kerroksen Silver Belleä. Laitetaan nyt kuva näistä keskeneräisistä.



Ai niin. Tänään käytin yhden 50v-lahjani, jonka siis sain syyskuussa. Kävin kasvohoidossa, ultraäänisellaisessa. Kipeää teki sekin jonkun verran, mutta mitäpä ei nainen tekisi kauneutensa eteen. Ja nyt on iho pehmeä kuin vauvan peppu. Nih!

Voi ressukkaa,

kun ihan yksin on joutunut ulos Suomen "talveen".



Ei sentään. On sillä kavereita ja kovasti onkin.



Eli kilon verran Samos Lollipoppia lähti meille perjantaina Korialta. Nämä jotenkin tahtovat miulle kesäjakuksi, sellaiseksi ylhäältä aloitetuksi versioksi. Sitten joskus. Poistuvatkohan nämä Lollipopit kokonaan, kun en Novitan sivuilta enää tätä löytänyt? Oli siellä nimi, mutta ei nimen kohdalla mitään.

Sininen vaihe kai menossa, sillä nämäkin siniset nappasin mukaani.



Näistä tulee varmaan myssyjä tai lapasia. Tosin kuopus tuumasi ettei hän ainakaan tuollaisesta langasta pipoa halua. Jaa.

SUURKIITOKSET myssykkäkommenteista! Laitoin senkin ohjeen tuohon ohjelaatikkooni ainakin itselleni helposti löydettäväksi.

Tänään olen neulonut Silver Belleä sen, minkä olen ehtinyt. Ja vielä jos vähän neuloisi NHL-peliä katsoessa. Nukkumaan täytyy kyllä yrittää mennä ajoissa, sillä arki koittaa aamulla. Loma on loppu ja työ odottaa. Loma on kyllä tuntunut lomalta ja työasiat ovat olleet unholassa tämän viikon. Onneksi. Vielä, jos huomenna pääsisi Korialle julkineulomaan, niin se olisi ihan jees. Aika näyttää.

Miun myssykkä

Minä en oikein ole hattuihminen. Tai siis miulle ei oikein tunnu sattuvan minkäänlainen hattu. No, minulla on ollut tasan yksi käyttökelpoinen pipo, itse neulottu joskus muinoin (sen Pelagian arpajaisvoitonkin vei tytär). Ja nythän kävi niin, että se ainoakin jäi lomaviikoksi työpaikan hyllylle. Siitähän oli seurauksena se, että matkalla Keurusselälle piti neuloa jonkunlainen päähine. Mukaan kaapaisin jämälankoja ja mielessä oli neuloa vähän löysemmänoloinen myssy, jotta ei hiukset kovin kärsisi sitä pitäessä. Niin syntyi tämä "Miun myssykkä" - ei kyllä ihan automatkalla pelkästään, vaan seuraavana päivänä.

Malli: omasta päästä
Lanka: 2-kertaisina aina yksiväristä Sisua tai Bambino Ull'ia ja kahta eri sävyä Rellanan Flotte Sockea,
Puikot: bambupyörö n:o 4, 80 cm
Menekki: n. 100 g
Langantiheys: 22 s/10 cm

Ajatus on sama kuin sinisessä myssyssäni eli ensin neuloin palmikkokaitaleen 20 s:lla omaan päähän sopivaksi. Ompelin takasauman ja poimin alareunasta nurjalta puolelta 115 s ja lisäsin heti seuraavalla kerroksella 5 s -> 120 s. Kaitaleen verran neuloin näillä, laitoin silmukkamerkit 20 s:n välein ja lisäsin muutaman kerroksen välein merkin molemmin puolin silmukan päähän silmukat 2 kertaa -> 144 s. Kun kaitaleen jälkeen oli neulottu n. 15,5 cm kavensin joka kerroksella ennen merkkiä 2 o yhteen. Kun jäljellä oli 12 silmukkaa, pujotin langan kahdesti niiden läpi ja siinä se oli, Miun myssykkä.

Palmikkoja tein kaksi ja tuolla tavalla, että toinen letti kulkee aina päällä. Reunoissa 3 s helmineuletta ja väleissä 2 n.



Myssyn piti myös sopia väreiltään takkiini ja sopiihan se!



Kavennukset näkyvät tässä.



Ja palmikot tässä.



Siinäpä sitä on taas kuvia!

Kyllä tätä taitaa tulla pidettyä. Eli taidan tykätä. Enemmän baskerimaisempi siitä kyllä olisi voinut vielä tulla. Seuraavasta sitten! Näinköhän miusta on tulossa hattuihminen!

Kuvat muuten otti mies ja kiltisti ja hienosti ottikin, ihan miun ohjeitani noudatti ja totteli!

Nyt suihkuun - juu-u, meillä pääsee jo suihkuun vaikkei vielä saunaan - ja sitten takkaan tuli ja sohvannurkkaan neulomaan Silver Belleä ja katsomaan viisukarsintoja. Mies menee yöksi töihin, nuoret ovat menoillaan ja minä siis kissan kanssa yksin kotona. Se onkin ollut harvinaista viime aikoina, joten siitä pitää nyt nauttia!