Olin kirjoittanut piiiitkän jutun sukkamietteitäni ja tallentanut sen. Sitten aloin leikkiä Flickrillä ja yritin liittää sellaisen Badgen siihen seurauksena, että koko teksti hävisi tallentamisesta huolimatta jonnekin huitsin nevadaan. Vähänkös harmittaa!
No jos vaikka uudestaan yrittäis! Vastaan siis Neulontai-blogin sukkamietehaasteeseen. Olen pohdiskellut sitä jo jonkin aikaa ja jospa nyt siis laittaisi noita mietteitä muistiin.
Periaatteessa teen sukkia jemmaan niin, että olisi antaa sukkapari tarvittaessa lahjaksi. Käytännössä sukat menevät yleensä lähes suoraan puikoilta jonkun jalkaan. Melkein aina minulla on sukat puikoilla. Usein aloitan uudet joko langan tai mallin innoittamana tai vain siksi, että pitää saada jotain helppoa neulottavaa ja mukaan otettavaa.
Ennenkuin olin tutustunut tähän blogimaailmaan, olin sitä mieltä, että seiskaveikka on ainoa oikea sukkalanka ja vahvistettu taviskantapää on ainoa oikea kantapää. Täällä olen oppinut, että muunlaistakin elämää on. Nykyään neulon lähes poikkeuksetta ohuista langoista, 2½:n puikoilla. Mielelläni neulon tavissukkia vaikkapa pikkupalmikolla ihan omasta päästä, mutta kaikenlaiset mallit käyvät. Yleensä sukkaneule on se, joka kulkee mukanani, joten helppo malli on suosikkini. Jos teen jotkut tietyt sukat, otan silmukkamäärät ohjeesta, muuten muistista. Laitan yleensä silmukkamäärät muistiin neulomistani sukista. Niin on sitten helppo tehdä seuraavia.
Tiimalasikantapää on suosikkini, etenkin ohuisiin sukkalankoihin se on loistava. Olen neulonut kahdet sukat kärjestä aloittaen ja pidän siitäkin tavasta. Se on siis minulle vielä aika uutta.
Neulon nykyisin sukat yksi kerrallaan bambupyöröllä. Toisen sukan syndroomaa en pode, päinvastoin. Ekan sukan valmistuttua, aloitan heti innolla uuden ja se valmistuukin yleensä nopeasti.
Sukkakokoelmaani voit tustustua täällä, kun ei tuo Flickr-homma onnistunut.
No jos vaikka uudestaan yrittäis! Vastaan siis Neulontai-blogin sukkamietehaasteeseen. Olen pohdiskellut sitä jo jonkin aikaa ja jospa nyt siis laittaisi noita mietteitä muistiin.
Periaatteessa teen sukkia jemmaan niin, että olisi antaa sukkapari tarvittaessa lahjaksi. Käytännössä sukat menevät yleensä lähes suoraan puikoilta jonkun jalkaan. Melkein aina minulla on sukat puikoilla. Usein aloitan uudet joko langan tai mallin innoittamana tai vain siksi, että pitää saada jotain helppoa neulottavaa ja mukaan otettavaa.
Ennenkuin olin tutustunut tähän blogimaailmaan, olin sitä mieltä, että seiskaveikka on ainoa oikea sukkalanka ja vahvistettu taviskantapää on ainoa oikea kantapää. Täällä olen oppinut, että muunlaistakin elämää on. Nykyään neulon lähes poikkeuksetta ohuista langoista, 2½:n puikoilla. Mielelläni neulon tavissukkia vaikkapa pikkupalmikolla ihan omasta päästä, mutta kaikenlaiset mallit käyvät. Yleensä sukkaneule on se, joka kulkee mukanani, joten helppo malli on suosikkini. Jos teen jotkut tietyt sukat, otan silmukkamäärät ohjeesta, muuten muistista. Laitan yleensä silmukkamäärät muistiin neulomistani sukista. Niin on sitten helppo tehdä seuraavia.
Tiimalasikantapää on suosikkini, etenkin ohuisiin sukkalankoihin se on loistava. Olen neulonut kahdet sukat kärjestä aloittaen ja pidän siitäkin tavasta. Se on siis minulle vielä aika uutta.
Neulon nykyisin sukat yksi kerrallaan bambupyöröllä. Toisen sukan syndroomaa en pode, päinvastoin. Ekan sukan valmistuttua, aloitan heti innolla uuden ja se valmistuukin yleensä nopeasti.
Sukkakokoelmaani voit tustustua täällä, kun ei tuo Flickr-homma onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi! =)