Palmikkoleikki ja Oikein nurin -kirjasta

 Innostuinpa minäkin tänä vuonna tilaamaan Novitan Sukkamestarin Boksin. Ihan kuin lankaa ja ohjeita ei olisi jo tässä talossa tarpeeksi... Ja nyt ei ole toiveitakaan, että saisin tämän vuoden lankasaldon miinusmerkkiseksi, kun lankaa tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista aina vain lisää. Huh!

No, onneksi sentään ensimmäisen Boksin ohje miellytti niin paljon silmää, että ne sukat halusin ehdottomasti neuloa.

 Ohje: Palmikkoleikki, Minna Metsänen,
Novitan Sukkamestarin Boksi 1/2023

Lanka: Novita Nalle, väri 302 sininata
Puikot: Chiaogoo Red Lace pyöröt nro 3
Koko: 40, normaali pohje, 96 s
Menekki: 158 g
Varresta varpaisiin ohjeen mukaan
Ravelryssa

Boksissa oli lankaa 300 grammaa, joten sitä jäi vielä melkein puolitoista kerää jäljelle. Lisäksi boksissa oli palmikkopuikot, joita minulla on jo ennestään muutamatkin. Aika harvoin niitä edes käytän, koska yleensä teen palmikot ihan ilman. Näissä sukissa ainostaan yhdessä kohtaa palmikkopuikolle oli käyttöä, sen verran oli siirtelyä isoimmassa palmikonkierrossa joka kahdeksannella kierroksella.

Neulomisesta tykkäsin todella paljon, sillä minähän suorastaan rakastan palmikoita ja niitähän tässä mallissa todella on!

Muuten taisin neuloa ihan ohjeen mukaan, mutta kärkikavennukset aloitin vasta kerroksella 58, kun ne olisi pitänyt aloittaa jo kerroksella 50.

Lankakin oli Nalleksi aika mukavaa neulottavaa tällä kertaa, joskus se on minusta ollut vähän liian löyhäkierteistä. Väristäkin tykkään, vaikkakin se osoittautui taas yhdeksi niistä väreistä, jota on lähes mahdoton saada kuvissa näyttämään oikealta. Sininata-nimi kuvaa sitä hyvin, ennemmin viileä hieman sinertävä vihreä kuin tuo lämmin sävy edellisessä kuvassa.

Joka tapauksessa tykkään! Minä tykkään käyttää neulottuja polvisukkia kotona. Ne menevät hyvin trikoiden päälle ja lämmittävät mukavasti. Ja bonuksena vielä se, että saa ihailla kättensä jälkiä ihan kotioloissa päivittäin. 💖

Sukkaboksit ovat näin kauniita! Kyllä näitä aina innolla odottaa!

 Sisältö on pakattu kauniisti, ja mukana on aina myös kiva kortti!

Ja tältä näytti boksi avattuna, palmikkopuikot ovat sujahtaneet jonnekin piiloon.

Tämän jälkeen olen saanut jo kolme boksia, mutta niiden sisältöä en ole vielä saanut puikoille. Varmaa on kuitenkin, että niistä ainakin kahdet tulen neulomaan eli niistä lisää sitten joskus myöhemmin.

Tällä kertaa bloggaamiseen oli jotenkin uuden- vai pitäisikö sanoa vanhanlainen into ja arvaapas miksi? Kiitos kuuluu Kaisa Ikolan "Oikein nurin" -kirjalle, Suomen ensimmäiselle neuleromaanille. Ilokseni huomasin, että se on kuunneltavissa äänikirjapalvelussani, josta nappasin sen heti kuunteluun. Ja VOI, minkä nostalgian kirja herättikään! Kaikki tuntui niin tutulta! Muistiin palasi heti se aika, kun meitä bloginkirjoittajia oli PALJON (Kaisa itse oli yksi heistä ja sitä kautta minulle tuttu) ja BLOGISTANIASSA laiteltiin paljon kommentteja. Tultiin tutuiksi netin kautta ja tavattiinkin monien kanssa myöhemmin. Tänä kesänä Neulefestareilla tapasin vieläkin useita jo siltä ajalta tuttuja neulebloggaajia.

Nyt meistä moni on lopettanut ja osa siirtynyt pitämään videoblogia, joihin minä en edelleenkään ole innostunut. Onneksi meitä sentään on vielä muutamia vanhoja pitämässä perinteitä yllä ja uusiakin on sentään tullut joukkoon mukaan.

Oletko sinä lukenut/kuunnellut Kaisan kirjan? Kirjahan on kirjoitettu jo kauan sitten, täältä voit lukea, kuinka sille silloin kävi. Onneksi se on nyt julkaistu, ja mikä parasta, toinen osa, "Kaksi oikein yhteen", ilmestyy äänikirjana jo 13.9. eli tulevana keskiviikkona. Voin kuunnella sen heti tuoreeltaan! Siinä kerrotaan, miten kaikki on muuttunut. Tuskin maltan odottaa...

Näissä mietteissä tällä kertaa toivotan sinulle mukavaa sunnuntai-illan jatkoa!

Terveisin
Hepsi