Tour de Sock, Kuudes etappi, Lannister

Tässä nyt sukkakisan viimeinen pari.

 Malli: Entanglements by ShaylaMyst, Ravelryssa
Lanka: Knit Picks Stroll Hand-Painted,
väri Springtime, 422 m/100g,
75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: S ohjeessa, lopputulos 39-40
Menekki: 73 g
Ohjeen mukaan varpaista varteen, viimeinkin, 68 s

 

Tämä ohje julkaistiin juuri sopivasti saman päivän aamuna, kun lähdimme Kuopion kautta Ouluun Kalevan kisoihin. Autossa siis neuloin suurimman osa, osan hotelleissa ja loput kotona. Eivät nimittäin reissussa valmistuneetkaan, vaikka niin etukäteen uskoin.

 

Nämä sukat ovat eniten minun mieleeni kaikista kisasukista, olihan jo neulominenkin mukavampaa, kun sai aloittaa varpaista. Tykkään myös palmikoista, ja näissähän niitä riittää. Tarkoitus oli heittää nopalla, mikä palmikko siirtyy ja rahalla, mihin suuntaan. No, kyllä minä noitakin käytin, mutta useimmiten joutui vähän itse päättämään suunnat ja palmikotkin. Sukista sai tehdä samanlaiset, peilikuvat tai ihan erilaisetkin. Minä tein peilikuvat, ainakin yritin. Jossain kohtaa taisi mennä sekaisin.

 

 Juuri tämä vihreä, keväänvihreä, on myös yksi lempiväreistäni. On siis ihan selvä, että nämä sukat pidän itse. Näissä ekoissa kuvissa väri on juuri oikea.

Vaikka neulon sukkani yleensa aina varpaista aloittaen, oli näiden sukkien kantapää jälleen minulle uudenlainen. Ihan jo innostuinkin, jos vaikka löytäisin paremman tavan kuin entinen. No, en löytänyt. Tässä tavassa piti poimia silmukoita aika hassusti, turhaa minusta. Helpommallakin tavalla sen pystyy tekemään, joten pitäydyn vanhassa tutussa tyylissä.

Tässä kuvassa väri on väärä, mutta näkyypähän kaikki palmikonkierrot hyvin. Tämä oli eka kerta, kun Tour de Sock -kisaan osallistuin. Kaikki mallit tuli siis neulottua aikarajan puitteissa ja paljon uutta opittua. Luultavasti ensi kesänäkin tulen osallistumaan ainakin ostamalla ohjeet, öitäni en kyllä aio valvoa ensi kesänäkään. Lopullinen sijoitukseni taisi olla 93. Hassua tässä on se, että yhtään lisää pisteitä ei saanut siitä, että neuloi kaikki parit. Niinpä moni sijoittui paremmin neulomalla vain 2-4 paria ja ollen noilla etapeilla kymmenen tai kahdenkymmenen  nopeimman joukossa. Mutta tyytyväinen olen itseeni, hyvä minä!

Koska neuloin näitä sukkia Oulun reissulla, laitan loppuun vielä yhden matkakollaasin. Oulussa asuville ja sinne matkustaville tiedoksi, että Lapland-hotellin ravintolasta saa maailman parasta poropizzaa! Namskis!

Nyt lähden viettämään neuleviikonloppua tutulle mökille hyvässä seurassa. Mukavaa viikonloppua sinullekin!

Toivottelee

Hepsi

Tour de Sock, Viides etappi, Targaryen

Jos joku teistä on miettinyt, että mitenköhän se minun sukkakisani meni, niin tiedoksi, että kaikki 6 paria tuli neulottua määräaikaan mennessä. Niistä kaksi on vielä blogissa esittelemättä, ja tämän jälkeen enää yksi.

 Malli: Six Tastes by Hypercycloid Designs, Ravelryssa
Lanka: Lana Gatto Filter 6,
värit 12246 punainen ja 2021 tummanharmaa, 348 m/100g,
70% villa, 30% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25 ja 3
Koko: S ohjeessa, lopputulos 39-40
Menekki: 165 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin, 64 s

 Uhkarohkeasti otin tämän neuleen mukaan neulefestareille ja sainkin sitä siellä jonkun verran neulottua. Tämä malli ei kuitenkaan ole varsinainen seurusteluneule, sillä parhaimmillaan pitää seurata tavallaan neljää eri kaaviota yhtä aikaa. Etuosassa kulkee erilainen kuvio kuin takana, ja lisäksi on nuo sivukaaviot, jotka ovat peilikuvioita keskenään.

Takaosan mallikuviota jatkettiin myös pohjassa, joten helpotusta ei ollut luvassa edes jalkaterässä. Tästä kuvasta näkyy se, että punainen lanka loppui kuin loppuikin kesken. Onneksi varastoistani löytyi aika lähelle samanväristä seiskaveikkaa, jolla jatkoin toisen sukankärjen loppuun. 

Sukkien nimi "Six tastes" tulee siitä, että ohjeessa on sekä useampi  etuosan että takaosan kaavio, joista sai itse valita haluamansa. Kaavioista oli kyllä vähän vaikea hahmottaa, millainen kuviosta sitten oikeasti tulee eli vähän arpomalla mentiin.

Tämähän ei sitten ole kirjoneuletta, vaikka se siltä näyttää, vaan mosaiikkia. Eli yhdellä kerroksella on neulottu aina vain yhdellä värillä, ja nuo kuviot muodostuvat nostetuin silmukoin. Minulle jälleen ihan ennen kokeilematon tekniikka enkä kyllä ihan faniksi tullut, vaikkakin neulominen oli itse asiassa aika mukavaa ja sukista tuli vallan ihanan pehmeät,paksut ja lämpimät. Ilmeisesti tekniikasta johtuen näitä sukkia valmistui määräajan puitteissa vain 141 paria.

 Kantapää oli näissä sukissa taas ihan omanlaisensa. Siitä tuli aika suuri ja vähän sellainen pussimainen. Reikiäkään ei oikein voinut välttää käännöskohdissa. Jos neuloisin nämä sukat uudestaan, modaisin kyllä tuota kantapäätä aika lailla. Nuo raidat ovat kyllä hauskan näköiset.

Tyytyväinen olen, että sain nämäkin neulottua ja tykkään kyllä näistäkin. Tytärkin tuntui tykkäävän, kun täällä käydessään nämä jalkaansa veti. Tänne ne vielä kuitenkin jäivät odottamaan blogiin pääsyä. 

Seuraavalla kerralla ne kisan viimeiset sukat, toivottavasti jo piankin. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

Toivottelee

Hepsi

Kurssitakkini

Juuri ennen neulefestareita sain valmiiksi uuden neuletakkini, jonka oli tarkoituskin valmistua siihen mennessä. Viimein saatiin miehen kanssa kuvatkin otettua, joten pääsen takin esittelemään.

 

Malli: Cria by Ysolda Teague, Ravelryssa
Lanka: Wollmeise Sockenwolle 80/20,
värit Wolke ja Wolke WD , 466 m/150 g,
80% villa, 20% polyester
Puikot: pyöröt nro 3½
Koko: 44"/112 cm
Menekki: 500 g
Fiilis: Yes!

 Tämäkin villatakki neulottiin ylhäältä alas, enhän minä enää muunlaisia viitsi neuloakaan. Tällä tavalla kun sovittaminen ja muokkaaminen on niin helppoa. Tämä taisi olla ensimmäinen Ysoldan ohje, jonka neuloin, ja ohje oli hyvä. Aloitus tapahtui taas hieman eri lailla, ensin neulottiin pienet olkapalat, joista sitten poimittiin silmukat hihoihin. 

Ysoldan kurssilla pikkupaita aloitettiin samalla tavalla, joten olisiko tämä sitten se Ysoldan tapa. Tässä kuva kurssilta. Takana vasemmalla näkyy vähän Ysoldan omaa Cria-takkia.

Neulomisesta on taas jo sen verran aikaa, etten oikein muista siitä paljoakaan. Modauksia tein kuitenkin jonkun verran. Hihoihin tein lyhyemmät ainaoikeinreunukset kuin ohjeessa ja jätin napinlävet nappeineen pois, ainoastaan yhden ompelin koristeeksi. Ihanat, kevyet napit löytyivät muuten oman kaupungin puodista, Maijukasta.

Pääntien huolittelin i-cordilla, koska minusta siitä tulee siistimpi niin. Ohjeen mukaan siihen ei olisi tullut minkäänlaista reunusta. Taskut jätin pois. Takin pituuden päättäminen on aina yhtä hankalaa. Nyt kun kuvia katson, niin ehkä olisin voinut neuloa tästä vähän pitemmänkin. 

 Lanka on siis tuttua Wollmeisea, mukavaa neulottavaa ja vielä mukavampaa käyttää. Aloitin WD eli "We'll Different" -versiolla, joka oli kirjavampaa kuin varsinainen Wolke. Tykkään. Viimeinen kuva kertokoon paremmin tykkäämiseni. ;)

Takki on ollut jo käytössä useastikin. Viimeksi toissailtana, kun kävimme kesäteatterissa nauttimassa "Ulvova mylläri" -esityksestä. Lämmintä vaatetta tarvittiin, kun ilta viileni. Kesken jännittävän kohtauksen ilmestyi taivaalle mitä upein sateenkaari, vaikkei edes satanut. Pitihän siitä kuva napata.

 Loma on loppumaisillaan, maanantaina alkaa työt. Hieman harmilliseen aikaan, koska Rion olympialaiset ovat parhaimmillaan. Yleisurheilua tykkään eniten katsoa, ja osa lähetyksistä tulee ihan keskellä yötä. Tallennettuna niitä olemme tänään katsoneet, ja niin täytyy jatkossakin yrittää.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

toivottelee

Hepsi 

ps. Piti vielä sanoa, että viimeinkin olen saanut sen kesken olleen kirjan luettua ja aloitettua jopa uuden. Hupsista!

Minun festarihuivini

Painotettu sanaa "minun", sillä tämä ei ole se yhteisneulontafestarihuivi vaan ihan toinen.

Malli: Little Colonnade by Stephen West, Ravelryssa
Lanka: Schachenmayr Select Tahiti,
väri 7682 Hurricane, 280 m/50 g,
99% puuvilla, 1% polyester
Puikot: pyöröt nro 3
Koko: mittaamatta, mutta sopiva!
Menekki: 100 g
 Reunassa tuttuun tapaan tuplapäättely

Aloitin tämän huivin, koska halusin saada valmiiksi jonkun Stephenin ohjeella tehdyn projektin, jonka voisin sitten kuvauttaa yhdessä hänen kanssaan neulefestareilla. Olen hänen ohjeillaan aiemmin neulonut yhdellä ohjeella usemmankin pipon ja yhden mysteerihuivin, mutta mikään noista töistä ei ole jäänyt minulle itselleni. Tämä jää, koska langan olen saanut äitienpäivälahjaksi kuopukseltani. 

Lanka onkin aivan ihanaa ja juuri sopivaa kevyeen kesähuiviin, väritkin ovat juuri minun mieleeni. Olen jo huivia käyttänyt sekä neulefestareilla että Oulussa auringonpaahteessa suojaamaan olkapäitä auringolta. 

Mallia hieman muokkasin, koska ohjeen mukaan siitä olisi tullut liian pieni. Neuloin parin mallikerran verran lisää ja väleihin muutaman kerroksen ainaoikeaa. Ja sainhan minä huivin kuvautettua ihanaisen Stephenin kanssa, kiitos Katjulle kuvaamisesta!

Toisessa kuvassa kerron juuri Stephenille, keneltä olen langan saanut. Kuvaajana oli SeijaP, kuten seuraavassakin. Kiitos Seija!

Sitten vielä kokoonnuttiin yhteen kuvaan kaikki me, joilla oli mukana joku Stephenin ohjeella neulottu huivi. Meitä oli paljon, tässä vain osa, mutta ilo oli ylimmillään! Löydätkö minut joukosta?

 Mukavaa elokuun ensimmäisen päivän jatkoa sinulle!
Minulle ja miehelleni se oli suuri päivä 35 vuotta sitten ja on se vielä tänäänkin.♥

Hepsi