No nih, nyt viimein saan uusimman jakkuni myös blogiin. Tytär otti kyllä kuvat jo viime lauantaina, mutta viikko oli sen verran kiireinen, että nyt vasta oli aikaa valita ja muokata kuvista sopivat. Mutta tässä se nyt on:
Malli: Reagan, Isabell Kraemer, Ravelryssa
maksullinen ohje Ravelryssa
Lanka: Wollmeise Lace-Garn, väri Versuchskaninchen WD,
100% merino, 1 575 m/300 g
Puikot: pyöröt nro 3, 3,25 ja 3½
Koko: jonkunlainen XXL
Menekki: Yksi vyyhti eli 320 g
Aloitin tämän jakun neulomisen jo syyskuun alkupuolella, kun sain kuulla enoni menehtyneen ja hautajaiset olivat edessä. Ajattelin tästä sellaista juhlajakkua, jota voisi käyttää muissakin tilaisuuksissa kuin hautajaisissa. Tiesin kyllä heti, ettei jakku valmistu niihin hautajaisiin mennessä, mutta suruani sain tähän neulottua. Väliin tuli sitten kaikkea muuta neulottavaa, ja viimein joululahjalankojen neulomisen jälkeen päätin, että nyt on tämän vuoro valmistua.
Tää on taas niitä neuleita, joissa on äärettömän fiksu ja kekseliäs rakenne. Ei sauman saumaa eikä kovasti pääteltäviä langanpäitäkään, koska yksi vyyhti riitti. Neulominen aloitettiin selkäosasta, joka neulottiin poikittain. Sovittamalla selvisi kohta, jossa erotin hihat ja neuloin niitä pienen matkan. Sitten poimittiin silmukat selkäkappaleen reunoista helmaa varten. Kätevää! Sen jälkeen pelkkää mallineuleen neulomista, kunnes pituus suunnilleen oli haluamani.
Ja pituushan oli siis ennen kastelua ihan toinen. Nyt se on juuri hyvä. Ihmeen paljon merinovillainen neule aina kastellessa avautuu ja venyy. Satumainen onni oli se, että lanka riitti ihan tarkalleen myös hihoihin. Jos olisin helman vielä vähän pitemmäksi tikutellut, olisivat hihat jääneet vajaiksi tai minun olisi pitänyt alkaa metsästämään lisää lankaa.
Tässä näkyy nyt sitten se helma, jonka kanssa jouduin tekemään ekstra-työtä. Nyt se on hyvä, i-cord toimii aina. I-cordia on myös ihan ohjeen mukaan käytetty etureunojen päättelyssä. Hihansuut on päätelty ihan tavallisesti, muuhun ei olisi lankakaan riittänyt.
Entäs sitten lanka? Olen aiemminkin neulonut Wollmeise Lacea ja tykkään siitä. Wollmeisehan on kuuluisa siitä, että vyyhdeissä on aina ekstraa, reilustikin. Tässäkin oli 20 g.
Kun otin tämän neuleen altaasta ja levitin sen lattialle muotoutumaan ja kun sitten nostin sen lattialta ja huomasin, kuinka paljon se oli muuttanut muotoaan, kävi mielessä, että en koskaan enää tästä langasta mitään vaatetta neulo. Mieli muuttui nopeasti, kun pidin jakkua yhden päivän töissä. Se on ihanan kevyt, lämmin, mutta ei liian kuuma, kerrassaan täydellinen! Käytin sitä sen päivän juuri siksi, että tietäisin, toimiiko se ja totesin, että toimii. Aion kyllä jättää sen sellaiseksi paremmaksi takiksi. Toivottavasti maltan.
Tää toiseksi viimeinen kuva on etenkin rakkaille neuleystävilleni, sillä nyt sanon, että ohje oli hyvä. Heitä kuitenkin naurattaa ja epäilyttää, että luinko sen edes. Kyllä luin, ja se ON hyvä! Kaikki toimii, paitsi se helman päättely, joka minulla ainakin sai reunan rullautumaan. Olisi se saattanut kyllä kastellessa suoristua, mutta enpä kuitenkaan viitsinyt kokeilla.
Puikoista kerron vielä, että jouduin etureunojen ja niskan i-cordissa lennosta vaihtamaan 3,25 puikonpäät kolmosiksi, koska minä onneton katkaisin jälleen yhden puikon ihan omaa tyhmyyttäni.
Nyt minä poistun takavasemmalle ja jatkan uuden takkini neulomista. Mukavaa, jos jaksoit lukea tänne asti, kiitoksia siitä ja mukavaa viikonloppua!
Toivottelee
Hepsi
