Tour de Sock, toinen etappi, Kanteletar

Kisan toinen sukkaohje julkaistiin tiistaina 25. heinäkuuta, ja sepä olikin suomalaisen suunnittelema.

 Malli: Kanteletar, Tiina Kuu, Ravelryssa 
Lanka: Schoeller+Stahl Fortissima Sock, väri 1082 ruskea, 209m/50g, 

Louhittaren Luolan Väinämöinen, väri sahrami, 400m/100g

ja Pirkanmaan Kotityö Roosa Nauha Sukkalanka, väri 58 v.harmaa, 420m/100g,
75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25 ja 2,75
Koko: M ohjeessa, lopputulos 39-40
Menekki: 90 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin, 66 s

 

Kanteletar-sukkamallin suunnittelija on siis ihana Tiina Kuu, jonka kaikki ohjeet on ladattavissa ilmaiseksi Ravelryn kautta. Taas yksi upea syy liittyä Ravelryyn! Tämäkin ohje löytyy sieltä sukkakisan loputtua.

Aloin innolla neuloa näitä sukkia heti paikalla, kun sain langat valittua, Tiina Kuun ohjeet ovat nimittäin aina erittäin hyvin kirjoitettuja. Silloin luulin (luulo ei oo tiedon väärti!), että minulla on tuota ruskeaa Fortissimaa kaksi kerää, juupa juu. Tiesin jo, ettei yksi kerä riitä. Kun sitten menin toista kerää varastoistani kaivelemaan, sitäpä ei ollutkaan. Tai oli, mutta se toinen kerä olikin vihreä. Jostain syystä näitäkään keriä en ollut Ravelryyn lisännyt.

 

 Lanka riitti melkein toisen sukan kantapääkavennusten loppuun asti. Mitäpä tekee neuloja, kun lanka loppuu eikä omista varastoista löydy mitään lähellekään vastaavaa? No menee kuikuilemaan Ravelryyn toisten neulojien varastoja. Kuinka ollakaan yhdellä suomalaisella neulekamulla, Tikrunmamilla, oli samaa lankaa samassa värissä vajaa kerä. Siitä sitten viestiä laittamaan, josko hän auttaisi neulojapoloista myymällä jämänsä minulle. Mitä vielä, ei myynyt vaan kertoi lahjoittavansa lankansa. Ihana ihminen! Kaikki hyvin tässä vaiheessa, hän nimittäin lupasi laittaa langan postiin heti seuraavana päivänä eli perjantaina, kunhan laitan hänelle osoitteeni. No minä laitoin heti vastausviestin osoitteen kera ja kummastelin kyllä, kun ei häneltä vastausta enää tullut.

Ei saapunut lankaa maanantaina eikä tiistaina, ja kun ei vielä keskiviikkonakaan, niin vienosti kainosti tiedustelin Tikrunmamilta, oliko hän saanut minun osoiteviestini. No ei ollut saanut!!! Se oli siis kadonnut jonnekin kyber-avaruuteen, minulla se lähetetyissä näkyy. Tämä ihana ihminen vei sitten langan heti torstaina postin kuljetettavaksi, ja kerrankin posti toimi kuin unelma. Lankakuori saapui kuin saapuikin seuraavana päivänä eli  perjantaina ja pääsin neulomaan sukan valmiiksi melkein viime hetkillä. Deadline oli nimittäin jo samana iltana puoliltaöin. 

Tältä etapilta en siis kerännyt paljon pisteitä, vain vaivaisen yhden. Sukkia valmistui oikeaan aikaan 439 paria, ja minun sijoitukseni oli 415. Mutta maaliin taas päästiin!

Tykkäsin neuloa näitä sukkia, ja tykkään lopputuloksestakin. Näissä sukissa jippoina ovat siisti taitereuna varrensuussa ja Tiina Kuulle tyypillinen, mielenkiintoinen kantapää.

Se on kuitenkin helppo neuloa ja istuu jalkaan hyvin. Sitten näissä on vielä tuo latvialainen palmikko eri suuntiin kääntyvinä varressa. Se oli minulle uutta. Luulin sitä vaikeaksi, mutta siinähän neulotaankin vain nurjia silmukoita eli helppoa kuin mikä! 

Kirjoneuleesta muutama sananen kuvan kera. Seuraavassa kuvassa, kuten tuossa edellisessäkin, näkyy selvästi, mikä merkitys lankadominanssilla on.

 

Oikeanpuoleinen on se ensin neulottu. Ensimmäisessä kirjoneuleraidassa en oikein ollut varma, kumpi lanka tekee sen kuvion, keltainen vai ruskea. Valitsin väärin, eli keltainen lanka on se dominoiva. Toisessa samanlaisessa kirjoneuleraidassa lintujen alla olin jo hoksannut, että ruskeahan sen pitää ollaa. Ero on selkeä. Jos tämä ei olisi ollut kisa, olisin purkanut. Silloin kun vielä luulin langan riittävän, jolloin olisin päässyt paremmille sijoituksille. Minäkö kilpailuhenkinen? Mitä vielä! 

 

Jos et ole vielä kuullut lankadominanssista tai et ole sitä oikein ymmärtänyt, niin tutkipa asiaa vaikka täältä Tuulian ohjeesta. Se löytyy, kun vierität sivua alaspäin. Minä neulon kirjoneuleen juuri noin.

Seuraava Tourin ohje julkaistaan ensi viikon maanantaina, se on jo neljäs. Kolmosetapin sukatkin ovat valmistuneet, tällä kertaa hyvissä ajoin. Niistä lisää sitten seuraavalla kerralla.

Koulut ovat jälleen alkaneet. Toivottelen siis työniloa kaikille lomalta palanneille ja myös minulle, joka vietti juuri viimeisen kesälomansa. Enää 36 aamuherätystä ja sitten...

t. Hepsi

Briossi-harjoittelua

Kuten jo aiemmin olen kertonut, osallistuin Neulefestareilla Soilen eli Neulovan Nartun briossi-alkeiskurssille. Kotona teki mieli harjoitella vähän lisää ja sitten iski ajatus, että kyllähän tästä jotain valmista tulee, vaikka patalappu. Tulikin jotain muuta.

 Malli: alkusoinnut Soilen mukaan, sitten omin sovituksin, Ravelryssa
Lanka: Evilla Artyarn 8/2 värit A-83 v.pun ja A-52 vihreä, 401 m/100g,
100% villa
Puikot: pyöröt nro 3
Koko: oma ranne noin suunnilleen
Menekki: 40 g
50 silmukkaa

Briossi (brioche) on siis ihan vaan patenttineuletta mutta kaksiväristä. Patenttia olen neulonut ennenkin, mutta tämä kahdella värillä neulominen oli uutta. Soilen kurssilla neuloimme tätä tasona, jolloin kerrosten alut oli aina vähän hankalia. Ei meinannut millään muistaa, miten se eka ja viimeinen silmukka otettiin. Ensin kotonakin jatkoin tasona, mutta sitten päätin kokeilla ihan itteksein vaihtaa sen pyöröneuleeksi. Sitten se olikin menoa. Neulominen sujui kuin itsekseen, ja työ alkoi ihan selvästi näyttää ranteenlämmittimeltä.

Tässä kuvassa on nyt se ensimmäinen harjoituskappale, aloitusreuna on tuossa kämmenen päällä. Tuossa ensimmäisessä kuvassa tämä lämmitin oli vähän pyörähtänyt vinoon. On se ihan hippusen verran väljä. 

Toista kappaletta aloittaessani ajattelin ensin yrittää tehdä siitä samanlaisen, mutta sitten halusinkin vain kokeilla ja opetella kaikenlaisia lisäyksiä ja kavennuksia. Siitä tuli sitten tällainen, vähän napakampi versio.

Aika nätti, vaikka nyt itse sanonkin. Ja kyllä nyt osaan kavennella ja lisätä silmukoita unissanikin! On tää aika hauskaa ja koukuttavaa neulomista.

Tässä kuva tämän kakkoskappaleen toiselta puolelta.

Ja vielä molemmat vierekkäin. Värieroa niissä on langan liukuvärjäyksestä johtuen, mutta kyllä ne minusta pariksi tunnistaa.

Kunhan sukkakisa on selätetty ja miehen pusero neulottu, täytyy varmaan alkaa etsiä briossi-ohjeita ihan tosissaan. Taisin nimittäin jäädä koukkuun. Soilelle kiitos hyvästä opetuksesta ja inspiraatiosta.

Ihan kohta, puolilta öin, julkaistaan Tour de Sockin kolmas ohje, sitä tässä yleisurheilun MM-kisoja seuratessani odottelen. Neulomaan ryhdyn kyllä vasta toivottavasti hyvien yöunien jälkeen aamulla, silloin  nopeimmilla on varmaan jo sukat valmiina. Ne kisan kakkossukat valmistuivat vasta tänään, viivästyksen syystä kerron sitten seuraavassa postauksessa. 

Nyt kauniita unia ja heippa!

Toivottelee

Hepsi

Festarisukat

Välissä on valmistunut ihan perussukat. Aloitin nämä bussissa matkalla neulefestareille, kun sain harjoitustilkut neulottua.

 Malli: perussukat omin nuotein, Ravelryssa 
Lanka: Rellana Garne Flotte Socke 4-fach, 
väri 1422 stripes, 420 m/100g, 
75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: 39-40
Menekki: 72 g

Varpaista varteen, 67 s

Varrensuun joustin 60 s

 

Varastostani löytyy näköjään edelleen vanhoja lankoja. Tämä kerä on tilattu kaverin kanssa yhdessä Rellanasta Saksasta v. 2007 eli ihan blogin alkutaipaleella. Laitan kaikki lankani aina Ravelryyn, joka on siis oiva paikka myös siihen. Jostain syystä tätä kerää en sieltä löytänyt. Ihan mukavaa lankaa joka tapauksessa ja väritkin kulkevat kauniisti.

 

 Jos joku ihmettelee silmukkamäärää 67, niin siinäpä sattui ihan puhdas vahinko. Tarkoitus oli neuloa 66 silmukalla. Kun sitten kantapään jälkeen laskin silmukat, niin huomasin, että jalkapöydän puikolla olikin ollut kaiken aikaa yksi silmukka enemmän. Neuloin toisen sukan sitten tietty samalla lailla. Mikä lie härö tapahtunut silmukoita luodessani.

Tour de Sockin toisen kierroksen sukat ovat hyvässä vaiheessa. Ehkä ne olisivat jo valmiit, mutta kävi vanhanaikaisesti, lanka loppui kesken. Onneksi ensi viikolla saan täydennystä, kiitos Ravelryn. Nyt on sitten siihen asti aika neuloa jotain muuta, vaikka sitä miehen villapaitaa tai briossia. 

 

Olen aina ollut heikkona angervoihin, ja siksi muutamia niistä löytyy vaatimattomista kukkapenkeistäni. Tässä niistä yksi suosikkini, perhoangervo. Se vaan on niin kaunis.

 

 

Pilvisen lauantain terkuin,

Hepsi

Tour de Sock, ensimmäinen etappi, Fins

Olen toista kertaa mukana Tour de Sock -sukkakisassa. Tällä kertaa meillä on oma kymenlaaksolaisten tiimi "Finns - Rannalla Ruikuttajat". Kuten nimikin kertoo, täysin leikkimielellä osallistumme. Jollakin etapilla saatamme jäädä jopa rannalle. No, ainakin ensimmäisen etapin porskutin maaliin saakka, malli oli niin kiva.

 Malli: Fins, Sarah Bordelon, Ravelryssa 
Lanka: Handu Perussukkalanka, 
väri tuntematon, 420 m/100g, 
75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: M ohjeessa, lopputulos 39
Menekki: 73 g
Ohjeen mukaan varpaista varteen, 66 s

Oikein minä ilahduin, kun heti ensimmäinen ohje oli aloitettu varpaista! Viime vuonna sitä piti odottaa aina viimeiseen pariin asti. 

Mallineule oli helppo, vaikkei se ehkä siltä näytäkään. Neuloin näitä myös pihalla kirjaa lukiessani. Uutta minulle näissä sukissa oli "afterthought leg", mikä se sitten onkaan suomeksi. "Jälkikäteen tehty varsi"? Eli kun teräosa oli valmis, neulottiin apulanka jalkapöydän päälle ja jalkapohjan silmukoilla neulottiin kantapää valmiiksi. Siinä vaiheessa sukka näytti lähinnä karjalanpiirakalta, hih!

Seuraavaksi poimittiin silmukat apulangalta ja jatkettiin neulomalla varsi. Tämä oli kerrassaan kätevää. Minun jalkaani näköjään sukat näinkin neuloen sopivat, mutta ehkä seuraavalla kerralla vähän muokkaan ohjetta.

Toinen hauska yksityiskohta oli varrensuu ja sen vinkeät eväset. Niissä oli aika väkertäminen, ja ensin ajattelin, että taitavat olla liian hassut. Nyt mielestäni ne ovat juuri hyvät, onhan tuossa mallineuleessakin jo ikäänkuin hain eviä.

Lanka on Handua, taattua laatua, vanhempaa vuosikertaa, peräti vuodelta 2008. Vähän kyllä näyttää toinen sukka olevan tummempi, vai onko minulla vaan näössä vikaa. Tätä lankaa yritin käyttää jo viime vuoden Tourilla, mutta jostain syystä se ei niihin malleihin ollut sopivinaan. Väristä tykkään kovasti.

Niinkuin tykkään sukistakin, taitavat jäädä minulle itselleni. Tällä etapilla sukkia on tähän mennessä valmistunut 371 paria, minä olin 116., ja pisteitä sain 19. Tour de Sockissahan ohjeita tulee yhteensä 6 noin 10 päivän välein. Siinä maksetaan osallistumismaksu $7,50, josta suurin osa menee "Lääkärit ilman rajoja" -avustusjärjestölle, joten tämä on samalla hyväntekeväisyystyötä. Hieno juttu! Mitään pakkoa ei ole neuloa kaikkia malleja tai ei edes ensimmäistäkään, silti saa kaikki ohjeet itselleen. Seuraava ohje ilmestyy tiistaina klo 20. Jännityksellä odotan, mitä sieltä nyt tulee... Viime vuonna neulomani kisasukat löydät täältä. 

Odotellessani puikoiltani löytyy vaihteeksi kirjoneuletta.

Sunnuntai-illan terkuin

Hepsi

Uusi kesäpuseroni

Kuten jo viimeksi kerroin, neuloin ennen festareita itselleni kesäpaidan, joka valmistui juuri ja juuri ajoissa. Festareiden iltajuhlassa sain sitten bongattua paidan suunnittelijan kanssani kuvaan.

  Kuvan ottanut ©Neulisti

 Malli: Emeralda, Isabell Kraemer, Ravelryssa
Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo, värit 709 turkoosi,
150 m/50 g
Puikot: pyöröt nro 3 ja 3½
Koko: Ohjeesta XXL tarkoittamaan kokoa XL
Menekki: 385 g

 

Tänään sitten otettiin kotipihalla lisää kuvia. Huomasin, että tällainen puhdas turkoosi on myös aika hankala kuvattava. Kuvissa väri on hieman liian vaalea. Langat olen ostanut neljä vuotta sitten Päivölän kirpparipöydästä, ja siitä asti olen ajatellut näistä puseroa. Sopivaa mallia ei vain ollut tullut vastaan, mutta nyt tuli.

Selailin Ravelryssa jonoani, ja siellä oli tämä malli ollut myös jo pitkään odottamassa sopivaa lankaa. Kun tämä vielä sopivasti oli neulefestareille tulevan opettajan suunnittelema, valinta oli selvä. Ohjeessa suositeltu lanka on hieman paksumpaa, joten vähän piti soveltaa. Useimmiten sovellan valitsemalla suuremman tai pienemmän koon, jonka silmukkamäärillä aloitan. Ylhäältä aloitettavissa neuleissa on kokoa helppo säätää, kun hartialinjan saa sopivaksi.

Tässä se onnistui ihan kerralla. Paita aloitettiin väliaikaisella aloituksella takakappaleesta, minä käytin virkkaustapaa, ja neulottiin se tuonne kainaloon saakka. Sitten neulottiin etukappaleiden yläosat purkamalla se väliaikainen aloitus ja nappaamalla siitä silmukat. Sen jälkeen yhdistettiin etu- ja takakappaleet ja posotettiin menemään kohti helmaa. Loin kainaloihin muutaman silmukan enemmän kuin ohjeessa, ja ensin kaventelin muutaman silmukan, kunnes aloin tehdä lisäyksiä välillä sovitellen.

Puserossa on istutetut hihat, jotka neulottiin tässä poimimalla silmukat hihanpyöriöstä ja muotoilemalla hihan yläosa lyhennetyin kerroksin. Yleensä neulon aina helmaa jonkun matkaa, sitten neulon hihat, ja jatkan helman valmiiksi. Jos langan riittäminen mietityttää, saa näin neulottua paidasta niin pitkän kuin lankaa riittää. Tällä kertaa lankaa kyllä jäikin.

Helman muotoilussakin käytettiin lyhennettyjä kerroksia. Tykkään tällaisesta helmasta. 

Malli on hyvin yksinkertainen, pelkkää sileän neulomista suurin osa, mutta siinä on muutamia kivoja jujuja, jotka tekevät siitä todella kivan. Yksi on nuo nostetuin silmukoin neulotut koristeraidat edessä ja takana. Toinen on tuo hauska pääntien huolittelu. Siinä neulottiin muutama kerros pelkkää oikeaa ja pääteltiin, jolloin reunus rullautuu hauskasti. Ja sitten vielä nuo nappilistat, kuin piste iin päälle. Napit löytyivät muuten omasta varastosta. Ne ovat samanlaiset kuin tässä aiemmin neulomassani takissa.

Kuten jo varmaan arvasitkin, tykkään uudesta puserostani kovasti! Siitä tuli kerrassaan sopiva. Langastakin tykkään, bambun ja puuvillan sekoitus on ihoa vasten ihanan pehmeää. Toivottavasti käyttäytyy myös pesussa hyvin.

Vielä neulefestareista sen verran, että festaripostauksesta unohdin nämä pienet nöttöset.

Kuten viime vuonnakin, iltajuhlaan mennessämme saimme pienet lahjapussit. Minun pussistani paljastuivat nämä maistiaiset. Viime vuotisetkin ovat muuten vielä käyttämättä.

Tour de Sock -kisa on käynnistynyt ja eka sukkapari on jo valmistunut. Yritän saada sen näytille tänne blogiin ennen seuraavan etapin alkua ensi tiistaina. Sitä ennen ehdin luultavasti aloittaa miehen puseron, kun vaan joku kerisi langat... Anyone? 😉

Keskiviikkoterkuin,

Hepsi

Neulefestareilla

Viime viikonloppuna oli Jyväskylässä "perinteiset" neulefestarit. Eikös niitä silloin voi perinteisiksi sanoa, kun tämä oli jo toinen kerta ja jatkoakin on luvassa? Viime vuonna oli niin mahtavaa, että mukaan piti päästä uudestaan, tällä kertaa mukana oli ystäväni Raijis. Vietimme Jyväskylässä aikaa ihan kunnolla, torstai-iltapäivästä sunnuntaihin asti. Minä lähdin vähän aikaisemmin Raijiksen jäädessä vielä yhdelle kurssille. 

Yövyimme oikein mukavasti upealla näköalalla ja heti alkajaisiksi juhlistimme tapaamistamme.

 Torstaina oli kylmää ja sateista, mutta perjantaiaamu valkeni aurinkoisena, ja samanlaisena sää jatkuikin sitten aina sunnuntaihin saakka. Lämmintäkin oli.

Kursseja oli tarjolla taas moneen makuun. Tällä kertaa osallistuin kahdelle niistä. Perjantaina opettelin steekkausta norjalaisen Ann Myhren eli Pinnegurin johdolla. Tuo tekniikka oli minulle ennestään vieras, enkä ollut sitä koskaan uskaltanut kokeilla.Eihän se ollutkaan niin pelottavaa kuin olin ajatellut eikä edes vaikeaa.

Harjoitustilkut valmistuivat menomatkalla bussissa, ja niiden kanssa sitten harjoittelimme. Pinnegurin neuvot olivat hyvät , ja ei voi kuin todeta, että kylläpä oli kätevää!

Toinen kurssi oli ihanan Soilen eli Neulovan Nartun "Briochea silmukka silmukalta". Brioche on kaksiväristä patenttineuletta, jonka yksi suuri guru on Nancy Marchant, joka piti myös pari kurssia festareilla. Koska en ole koskaan patenttia kaksivärisenä neulonut, halusin ensin opetella alkeet. Oikein hyvä valinta!

Soile oli hyvä opettaja, ja saimme käytyä läpi kaksivärisen peruspatentin neulomisen sekä lisäykset ja kavennukset. Tuolla tekniikalla saa aikaan todella kaunista neulepintaa.

Perjantai-iltana oli sitten "Suuret iltajuhlat" Ainolan tanssilavalla Jyväsjärven toisella puolella. Me olimme valinneet laivakuljetuksen ja saimme hetken nauttia maisemista järveltä käsin. 

 Iltajuhlissa oli mälsää se, että ruokaa sai jonottaa TOSI kauan ja limskatkin loppuivat kesken. Mukavaa oli jutustelu tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Pari fanikuvaakin onnistuin jälleen otattamaan.

  Kuvan ottanut Neulisti 

Festareita varten täytyy aina neuloa jotakin uutta, jonka suunnittelijan pystyy bongaamaan paikan päältä. Tällä kertaa tuo suunnittelija oli Isabell Kraemer. Hänen ohjeellaan valmistui uusi kesäpuseroni juuri ja juuri ajoissa eli keskiviikkona. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kuvassa oleva villatakkikin on Isabellin malli, Reagan, joten senkin piti tietysti päästä kuvaan.

Toiseen fanikuvaan sain sopivasti ihanan Heidin, olihan minulla kaulassani yksi hänen monista upeista huivimalleistaan eli ILO.

  Kuvan ottanut Knittintin

ILOa riitti hyvin meille molemmille!

Neulefestareilla oli tietysti tarjolla myös paljon ihania lankoja, sekä pihalla kojuissa että Titityyssä sisällä. Tässä vain muutamia maistiaisia.

Minun ostokseni olivat tänä vuonna aika maltilliset. Ostin Titityystä miehelle viimein ne puserolangat, Cascadea, niitähän ei niinkuin tavallaan lasketa, vai kuinka... 

Lisäksi ostin vain hillittyä sukkalankaa Ilulta ja Lanitiumilta Tour de Sockia ajatellen. Se muuten alkaa huomenna!

Festareilla kaikkein parasta on aina tuttujen tapaaminen ja tutustuminen uusiin, mahdollisesti netistä tuttuihin neulojiin. Niin tälläkin kertaa. Oli erittäin mukavaa tutustua livenä mm. IsoGnuhun, Katrineen ja moneen muuhun. Vilkutukset teille kaikille ihanille! SeijaP yllätti minut kirjekuorella, josta paljastuivat nämä käsintehdyt ihanuudet, joita olin jo nähnyt Seijan blogissa tai Instassa.

Enpä silloin arvannut, että pian minullakin olisi tällaiset silmukkamerkit! Lämmin kiitos Seija!

Tällainen festariraportti tänä vuonna. Ensi vuonna taas uudestaan! Sillä välin luvassa kiivasta neulomista, jotta sitten saa jälleen ostaa uutta lankaa.

Perjantaiyön hämyisin terkuin,

Hepsi

  

Harmiksi amppareille

Pitihän minunkin virkata muutama valeampparipesä, kun niitä olen täällä netissä niin paljon nähnyt.

 Malli: omasta päästä, Ravelryssa
Lanka: Rowan Summer Tweed, väri SH524 Cotton Bud,
120 m/50 g
Koukku: nro 4
Menekki: 4 kpl, 35 g

Kiinteitä silmukoita, virkattu aina silmukan takareunaan

Täytteenä langanpätkiä ja revittyjä vanhoja rättejä

Näiden virkkaaminen olikin niin hauskaa, että niitä syntyi saman päivän aikana useampi. Tein pesistä tarkoituksella erikokoisia, kun ei ole aavistustakaan, mikä koko on paras.

Kaksi näistä on mennyt lähipiiriin, mutta en ole muistanut kysyä, onko niistä ollut mitään hyötyä. Kaksi on siis vielä lahjalaatikossa, enkä ole niitä minnekään ripustanut, kun eivät nyt ole ampiaiset talon kulmilla pyörineet.

Jos olet virkannut tällaisia pesiä, niin mielelläni kuulisin kokemuksiasi niiden toimivuudesta.

Aloitin neulomaan kesäpuseroa itselleni ja vaikka olen lomalla, ei se ole vieläkään valmis. Enää vähän puuttuu hihoista ja helmasta, mutta aion sen saada valmiiksi ennen torstaita. Silloin nimittäin lähden jälleen Jyväskylään Neulefestareille. Osallistun tällä kertaa kahdelle kurssille, ja toista kurssia varten pitää tehdä etukäteen vähän kotiläksyjäkin. Neuloen, kuinkas muuten. 

 

Tapaanko sinutkin festareilla?

Odottelevin terkuin,

Hepsi

ILOA kerrassaan!

Toukokuun lopulla valmistui viimeinkin tämä marraskuussa aloitettu huivi, joka oli iKKEN neuleretriitin KAL-neule.

 Malli: Ilo, Heidi Alander, Ravelryssa
Lanka: Wollmeise Pure 100% merino, värit Taube, Ballerina WD ja Sanguinella,
525 m/150 g
Puikot: pyöröt nro 4
Koko: SUURI
Menekki: 182 g

Aloitin innoissani oman Iloni reilusti ennen retriittiä ja muistaakseni neuloin sitä muutaman kerroksenkin siellä. Heti alussa intoa kuitenkin latistivat nuo raidat tai se, kuljettaako lankoja sivussa vai katkaiseeko aina väriä vaihtaessa. No ensin katkaisin, ja langanpäät reunassa häiritsivät neulomista, kuten myös ajatuskin niiden päättelemisestä. Onneksi löysin Ravelrysta KAL-ketjusta hyvän vinkin ja jatkossa neuloin aina kerroksen ensimmäisen silmukan molemmilla väreillä. Se toimi mainiosti. 

 Vähän langanvaihtoreuna meinasi alkaa kiristää. Estääkseni sen otin aina yhden langankierron puikolle ennen ja jälkeen reunasilmukoiden ja pudotin sen sitten seuraavalla kerroksella. 

 Huivin neulominen ei noista vinkeistä huolimatta oikein innostanut ja se jäikin häpeämään neulekoriin muitten neuleiden tieltä. Viimein toukokuun puolenvälin paikkeilla päätin ottaa härkää sarvista ja neuloa huivin valmiiksi.

Yllättäen huivia olikin sitten ihan ILO neuloa, mallineuleen muisti ulkoa ja Wollmeise  liukui puikoilla sujuvasti. Neuloin 12½ mallikertaa ihan ohjeen mukaan. Kun sitten huuhteluainekylvyn jälkeen pingotin huivin, huomasin, että siitä tuli ihanan suuri ja kevyt. Olin ajatellut, etten tarvitse uutta huivia, mutta toisin kävi.

Ilo on jo monesti lämmittänyt hartioitani alkukesän viileinä päivinä. Minulla on siis uusi huivi, josta kovasti tykkään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tätä kirjoittaessani seuraan samalla miehen ja Esikon kanssa Jukolan viestiä telkusta. Läppärillä on seurannassa monta joukkuetta, ja jännää on. Milloinkohan tässä malttaa mennä nukkumaan... 

Jännittävää Jukolan yötä sinullekin!

t. Hepsi 

Pari Tyyneä

Kaksi kappaletta sinisävyisiä Tyynejä on valmistunut kevään aikana, ensimmäinen jo maaliskuun alussa ja toinen vasta viime viikolla.

 Malli: Tyyne-patalappu, Tintti Hohti, Ravelryssa
Lanka: Novita Kotiväki, Sandnes Garn Mandarin Petit ja Schoeller-Stahl Limone Color, 100% puuvilla
Koukku:  nro 3

Koko: 21 cm x 21 cm ja 24 cm x 24 cm
Menekki: 2 kpl, 111 g

  

Näitä on oikein kiva virkata välipalaksi etenkin, kun tämä on minusta edelleen paras patalappumalli, jonka olen nähnyt. Pinnasta tulee aina kivannäköistä, ja nämä myös toimivat.

Eräs ystäväni pyysi sinisävyisisiä Tyynejä, saa nähdä, kelpaavatko nämä, vai saanko virkata lisää. 

Tänään alkoi loma. Ehkä säästä johtuen lomafiilis on vähän karkuteillä, mutta kaipa se sieltä kotia löytää. Ensi viikolla kuulemma lämpenee. Sitä odotellessa toivotan kaikille lomansa aloittaneille hyvää lomaa ja töissä vielä pakertaville työniloa tämän saamani ihanan kortin myötä!

t. Hepsi