ILOA kerrassaan!

Toukokuun lopulla valmistui viimeinkin tämä marraskuussa aloitettu huivi, joka oli iKKEN neuleretriitin KAL-neule.

 Malli: Ilo, Heidi Alander, Ravelryssa
Lanka: Wollmeise Pure 100% merino, värit Taube, Ballerina WD ja Sanguinella,
525 m/150 g
Puikot: pyöröt nro 4
Koko: SUURI
Menekki: 182 g

Aloitin innoissani oman Iloni reilusti ennen retriittiä ja muistaakseni neuloin sitä muutaman kerroksenkin siellä. Heti alussa intoa kuitenkin latistivat nuo raidat tai se, kuljettaako lankoja sivussa vai katkaiseeko aina väriä vaihtaessa. No ensin katkaisin, ja langanpäät reunassa häiritsivät neulomista, kuten myös ajatuskin niiden päättelemisestä. Onneksi löysin Ravelrysta KAL-ketjusta hyvän vinkin ja jatkossa neuloin aina kerroksen ensimmäisen silmukan molemmilla väreillä. Se toimi mainiosti. 

 Vähän langanvaihtoreuna meinasi alkaa kiristää. Estääkseni sen otin aina yhden langankierron puikolle ennen ja jälkeen reunasilmukoiden ja pudotin sen sitten seuraavalla kerroksella. 

 Huivin neulominen ei noista vinkeistä huolimatta oikein innostanut ja se jäikin häpeämään neulekoriin muitten neuleiden tieltä. Viimein toukokuun puolenvälin paikkeilla päätin ottaa härkää sarvista ja neuloa huivin valmiiksi.

Yllättäen huivia olikin sitten ihan ILO neuloa, mallineuleen muisti ulkoa ja Wollmeise  liukui puikoilla sujuvasti. Neuloin 12½ mallikertaa ihan ohjeen mukaan. Kun sitten huuhteluainekylvyn jälkeen pingotin huivin, huomasin, että siitä tuli ihanan suuri ja kevyt. Olin ajatellut, etten tarvitse uutta huivia, mutta toisin kävi.

Ilo on jo monesti lämmittänyt hartioitani alkukesän viileinä päivinä. Minulla on siis uusi huivi, josta kovasti tykkään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tätä kirjoittaessani seuraan samalla miehen ja Esikon kanssa Jukolan viestiä telkusta. Läppärillä on seurannassa monta joukkuetta, ja jännää on. Milloinkohan tässä malttaa mennä nukkumaan... 

Jännittävää Jukolan yötä sinullekin!

t. Hepsi