Parsimisesta ja langan kestävyydestä

Olen joskus kokeillut perinteistä sukkien ristikkoparsimista ja päätynyt tulokseen, jotta en osaa, ei kannata. Olen ajatellut, että ennemmin neulon uudet sukat kuin enää yritän parsimista. Minun piti muuttaa käsitystäni, kun tytär toi minulle viikko sitten 6 paria parsittavia sukkia. Näistä vain yhden parin heitimme yhteisellä päätöksellä suoraan roskiin, muut oli vielä pelastettavissa.

Kysyin varmuuden vuoksi, voisinko parsia sukkia myös virkkaamalla niihin paikat, niin kun olen tehnyt aiemminkin. Ja sain luvan siihenkin, mutta loppujen lopuksi suurimman osan sukista parsin ihan perinteisesti ja vain muutaman paikan virkkasin. Samalla tuli sitten parsittua myös kolmet omat ja yhdet miehen sukat sekä tyttären villapaidan hihat.

Tässä sitten vähän tuloksia ja mietteitä parsimisesta.

 Tässä kuvassa vasemmalta oikealle tyttären, minun ja mieheni sukat. Ainoastaan omien sukkieni lankaa minulta vielä löytyi, lanka on virolaista Any-sukkalankaa. Sukat on neulottu vasta vajaa vuosi sitten ja nyt jo reikä toisessa sukassa. Lanka tuntuu kovin villaiselta ja tykkään siitä kyllä, mutta liekö kovin kestävää. Nukkaa ei ole kovin paljon tullut, siitä plussaa. Sukat myös helposti löpsähtävät varresta. Ei siis niin suuri harmi, ettei tätä lankaa enää saa.

Miehen sukat sen sijaan ovat peräti 7 vuotta vanhat. En kyllä muista, kuinka kauan ne ovat jo parsimista odottaneet. Lanka on Araucania Ranco Solidia ja voi hurja, kuinka kovaa se on nukkaantumaan. Ennen kuvan ottoa olin jo nyppinyt suurimman osan pois. Muuten lanka on ollut kestävää, kantapään reiätkin olivat ennemmin sellaiset viillot. Ja neulepinta on tiivistynyt käytössä.

Tyttären sukat ovat myös vain vajaan vuoden vanhat. Lanka on Gjestal Frostia, ja siinäpä on sitten taas lanka, joka ei ole nyppyyntynyt oikeastaan ollenkaan. Sukat olivat kuluneet tai hiutuneet päkiöistä, kantapäät sen sijaan ovat kestäneet hyvin. Olen näissä aloittanut vahvistetun neuleen jo samaan aikaan kuin kiilalevennykset. Se näköjään kannattaa.

Ehdottomana apuna minulla parsimisessa oli parsinsieni, jonka lainasin koulultani. Kyllä, meillä on sellaisia, vaikken olekaan koskaan niiden kanssa parsimista opettanut. Ehkä pitäisi opettaa, tyttärellekin. Tämä sieni on muovia ja se on vähän liian liukas. Aion ostaa itselleni puisen tällaisen heti, kun sellainen vastaan tulee. On itse asiassa jo joskus tullut, mutta silloin ajattelin etten sellaista tarvitse. Höh.

 Tällaisen parsinsienen päälle saa hyvin parsittavan kohdan suoraksi, jolloin saa pujotettua parsinlangat helpommin ja ne pysyvät saman pituisina paremmin.

 Tässä kuvassa kahdet tyttären sukat, joiden reiät ja hiutuneet kohdat parsin osin perinteisesti (johon muuten vahvistusta löysin mm. täältä) ja osin vain pujottelemalla parsinlankaa neuleeseen. Perinteisesti parsimalla tulee kyllä siistimpi, tai tuo toinen tapa vaatii ehkä minulta vielä opettelua. Ylempi lanka on kiisteltyä Regia Hand-dye Effectiä, jonka neulomisesta en yhtään tykkää, mutta valmiista neulepinnasta kyllä tykkään. Sukat ovat vajaa 1½ vuotta vanhat, ja vain toisessa sukassa oli reikä päkiässä. Nyppyjä ei juurikaan ollut. Ihan kelpo lanka siis.
 

Alemmat keltaiset sukat ovat jo melkein 5 vuotta vanhat, nyppyjä paljon ja molemmat kantapäät olivat puhki sekä toisen päkiästä päivä paistoi läpi. Lanka on Knit Picksin Essentials sukkalankaa, ihanan pehmeää, 25% nylonia kuten kaikissa näissä sukissa käytetyissä langoissa.

Nämä alla olevat sukat surettivat minua oikeastaan eniten, vaikka ovathan ne jo yli kaksi vuotta sitten neulottu. Mutta polvisukat ja molempien päkiät ihan hiutuneet. Lanka on Regian paksumpaa sukkalankaa. Nyppyjä ei ole tullut juuri ensinkään.

Toisen sukan parsin osittain perinteisesti ja  osan sitten vain vahvistamalla neuletta. Vähän suttuinen siitä tuli, mutta saa kelvata.

Toisen sukan vahvistin simukoita jäljentämällä, kun ensin hoksasin että se täytyi tehdä ikkäänkuin väärinpäin. Useinhan neule hiutuu niin, että ne silmukoiden välit venyvät. Niinpä jäljensin silmukat eri suuntaan kuin olin sukat neulonut. Näin sain juuri sen silmukoiden välisen langan vahvistettua.  Tässä vielä lähikuva siitä tavasta.

Kuten alussa kerroin, virkkasin myös muutaman paikan. Aiemmin olen virkannut kiinteillä silmukoilla, nyt kokeilin pylväitä.

Nämä molemmat sukat omat olleet minun käytössäni. Virkkaamalla paikatun sukan parin olen paikannut jo aiemmin, lanka on Sirdar Crofter DK:ta, jossa on villaa vain 15%. Silti tykkään näistä sukista kovasti. Ne on neulottu yli 5 vuotta sitten eikä niissä ole nypyn nyppyä. Edessä näkyy toinen kesäsukka, josta huomaa, että ristikkoparsintaa ei juurikaan erota, jos se on samanvärisellä langalla tehty. Tässä lankana on vanha Online Supersocke Cotton, nylonia vain 15%, mutta silti kesto hyvä. Sukat ovat myös noin 5½ vuotta vanhat.  Sukan parin olen jo aiemmin paikannut virkkaamalla.

Yhdet tyttären sukat koristelin myös virkkaamalla.

Samaa lankaa minulta ei enää löytynyt, joten päätin sitten irrotella oikein kunnolla. ;) Sukat ovat yli 3½ vanhat, ja lanka on tuttua Dropsin Fabelia. Nyppyjä ei ole kuin vähän. Pylväitä virkkaamalla paikasta tuli hieman ohuempi ja pehmeämpi. Nyt vain odotetaan ja katsotaan, kuinka hyvin ne kestävät.

Useimmissa ristikkoparsinnoissa ompelin ensin pienillä etupistoilla reiän ympäri, en kaikissa, enkä kertaakaan siistinyt reiän reunaa ensin mitenkään. Lopussa lankaa päätellessäni varmistelin reiän reunoja.

Sitten vielä ne tyttären villapaidan hihat. Kyseessä on todellisesta ihkulangasta neulottu huppari, melkein 6 vuotta vanha. Lanka on siis Noro Kureyonia, ja jotenkin tytär oli onnistunut saamaan molempiin hihoihin reiät. Varmaan tarttuneet jonnekin, sillä minkäänlaista kulumista en tässä langassa huomaa. Nyppyjäkään ei juuri ole. Nämä reiät parsin neulomalla. Eli poimin silmukat jonkin matkaa reiän alapuolelta, neuloin paikan ja lopussa silmukoin yläreunan kiinni. Ekassa paikassa ompelin reunat ja toisessa neuloin ne poimimalla silmukan ja kaventamalla. Muistaakseni tuo siistimpi on tehty kaventamalla.

 Tyttärelle kiitos tästä kuvasta! En ole ihan täysin tyytyväinen silmukointiini, joten tätä tapaa voisi vielä kehittää niin että neuloisi kahdesta suunnasta poimimalla silmukat ja sitten silmukoisi paikan keskeltä. Se onnistuisi varmaan paremmin. Olin nimittäin ajatellut parsia noita sukkia myös tällä tavalla, mutta sitten se kuitenkin tuntui turhan työläältä sukissa. Villapaitoihin tämä tapa sopii hyvin.

Nyt on siis tullut paikattua ja parsittua, ja olenkin tämän jälkeen sitä mieltä, että kyllä hyvien sukkien parsiminen kannattaa. Jatkossa aion myös vahvistaa neuletta sukissa sekä kantapäässä että päkiöiden kohdalta.

Mieleen nousi muutama kysymys: Kuinka kauan neulottujen sukkien pitäisi kestää? Ja kuinka paljon haittaa tuo nyppyyntyminen? Oletteko huomanneet, nyppyyntyykö neule aina uudestaan, vaikka nypyt nyppisi pois? Tuohon viimeiseen minulla ei ainakaan ole vastausta, mutta kaipa sukkien pitäisi ainakin muutaman vuoden kestää. Käytöstä tietysti riippuu paljon. Ja minua nypyt kyllä häiritsevät, mutta en silti jaksa niitä useinkaan nyppiä. Enkä ole vielä löytänyt sellaista nypynpoistajaa, joka kunnolla toimisi. Vinkkejä otetaan vastaan ilomielin.

Jos jaksoit lukea tänne asti, nostan sinulle hattua. Toivottavasti tästä oli sinulle jotakin iloa ja hyötyä!

Nyt ryhdyn siivoamaan, jotta ennätämme ajoissa ystäväpariskunnan luokse iltaa viettämään. Siellä meitä taitaa hirvipaisti odottaa!
 

Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

terveisin

Hepsi