lauantai 24. lokakuuta 2015

Parsimisesta ja langan kestävyydestä

Olen joskus kokeillut perinteistä sukkien ristikkoparsimista ja päätynyt tulokseen, jotta en osaa, ei kannata. Olen ajatellut, että ennemmin neulon uudet sukat kuin enää yritän parsimista. Minun piti muuttaa käsitystäni, kun tytär toi minulle viikko sitten 6 paria parsittavia sukkia. Näistä vain yhden parin heitimme yhteisellä päätöksellä suoraan roskiin, muut oli vielä pelastettavissa.

Kysyin varmuuden vuoksi, voisinko parsia sukkia myös virkkaamalla niihin paikat, niin kun olen tehnyt aiemminkin. Ja sain luvan siihenkin, mutta loppujen lopuksi suurimman osan sukista parsin ihan perinteisesti ja vain muutaman paikan virkkasin. Samalla tuli sitten parsittua myös kolmet omat ja yhdet miehen sukat sekä tyttären villapaidan hihat.

Tässä sitten vähän tuloksia ja mietteitä parsimisesta.

https://c2.staticflickr.com/6/5736/22394347052_7ef81f6655_b.jpg

 Tässä kuvassa vasemmalta oikealle tyttären, minun ja mieheni sukat. Ainoastaan omien sukkieni lankaa minulta vielä löytyi, lanka on virolaista Any-sukkalankaa. Sukat on neulottu vasta vajaa vuosi sitten ja nyt jo reikä toisessa sukassa. Lanka tuntuu kovin villaiselta ja tykkään siitä kyllä, mutta liekö kovin kestävää. Nukkaa ei ole kovin paljon tullut, siitä plussaa. Sukat myös helposti löpsähtävät varresta. Ei siis niin suuri harmi, ettei tätä lankaa enää saa.

Miehen sukat sen sijaan ovat peräti 7 vuotta vanhat. En kyllä muista, kuinka kauan ne ovat jo parsimista odottaneet. Lanka on Araucania Ranco Solidia ja voi hurja, kuinka kovaa se on nukkaantumaan. Ennen kuvan ottoa olin jo nyppinyt suurimman osan pois. Muuten lanka on ollut kestävää, kantapään reiätkin olivat ennemmin sellaiset viillot. Ja neulepinta on tiivistynyt käytössä.

Tyttären sukat ovat myös vain vajaan vuoden vanhat. Lanka on Gjestal Frostia, ja siinäpä on sitten taas lanka, joka ei ole nyppyyntynyt oikeastaan ollenkaan. Sukat olivat kuluneet tai hiutuneet päkiöistä, kantapäät sen sijaan ovat kestäneet hyvin. Olen näissä aloittanut vahvistetun neuleen jo samaan aikaan kuin kiilalevennykset. Se näköjään kannattaa.

https://c2.staticflickr.com/6/5716/22219554700_d3a3a644e3_b.jpg
Ehdottomana apuna minulla parsimisessa oli parsinsieni, jonka lainasin koulultani. Kyllä, meillä on sellaisia, vaikken olekaan koskaan niiden kanssa parsimista opettanut. Ehkä pitäisi opettaa, tyttärellekin. Tämä sieni on muovia ja se on vähän liian liukas. Aion ostaa itselleni puisen tällaisen heti, kun sellainen vastaan tulee. On itse asiassa jo joskus tullut, mutta silloin ajattelin etten sellaista tarvitse. Höh.

https://c1.staticflickr.com/1/594/22395244942_07d8b17a0d_c.jpg
 Tällaisen parsinsienen päälle saa hyvin parsittavan kohdan suoraksi, jolloin saa pujotettua parsinlangat helpommin ja ne pysyvät saman pituisina paremmin.

https://www.flickr.com/photos/hepsi/22418364381/sizes/l/
 Tässä kuvassa kahdet tyttären sukat, joiden reiät ja hiutuneet kohdat parsin osin perinteisesti (johon muuten vahvistusta löysin mm. täältä) ja osin vain pujottelemalla parsinlankaa neuleeseen. Perinteisesti parsimalla tulee kyllä siistimpi, tai tuo toinen tapa vaatii ehkä minulta vielä opettelua. Ylempi lanka on kiisteltyä Regia Hand-dye Effectiä, jonka neulomisesta en yhtään tykkää, mutta valmiista neulepinnasta kyllä tykkään. Sukat ovat vajaa 1½ vuotta vanhat, ja vain toisessa sukassa oli reikä päkiässä. Nyppyjä ei juurikaan ollut. Ihan kelpo lanka siis.
 
Alemmat keltaiset sukat ovat jo melkein 5 vuotta vanhat, nyppyjä paljon ja molemmat kantapäät olivat puhki sekä toisen päkiästä päivä paistoi läpi. Lanka on Knit Picksin Essentials sukkalankaa, ihanan pehmeää, 25% nylonia kuten kaikissa näissä sukissa käytetyissä langoissa.

Nämä alla olevat sukat surettivat minua oikeastaan eniten, vaikka ovathan ne jo yli kaksi vuotta sitten neulottu. Mutta polvisukat ja molempien päkiät ihan hiutuneet. Lanka on Regian paksumpaa sukkalankaa. Nyppyjä ei ole tullut juuri ensinkään.
https://c1.staticflickr.com/1/739/22418360291_225df21417_b.jpg
Toisen sukan parsin osittain perinteisesti ja  osan sitten vain vahvistamalla neuletta. Vähän suttuinen siitä tuli, mutta saa kelvata.

Toisen sukan vahvistin simukoita jäljentämällä, kun ensin hoksasin että se täytyi tehdä ikkäänkuin väärinpäin. Useinhan neule hiutuu niin, että ne silmukoiden välit venyvät. Niinpä jäljensin silmukat eri suuntaan kuin olin sukat neulonut. Näin sain juuri sen silmukoiden välisen langan vahvistettua.  Tässä vielä lähikuva siitä tavasta.

https://c2.staticflickr.com/6/5811/22394353402_291ee76fb4_b.jpg
Kuten alussa kerroin, virkkasin myös muutaman paikan. Aiemmin olen virkannut kiinteillä silmukoilla, nyt kokeilin pylväitä.

https://c1.staticflickr.com/1/624/22407504515_257de75dbb_b.jpg
Nämä molemmat sukat omat olleet minun käytössäni. Virkkaamalla paikatun sukan parin olen paikannut jo aiemmin, lanka on Sirdar Crofter DK:ta, jossa on villaa vain 15%. Silti tykkään näistä sukista kovasti. Ne on neulottu yli 5 vuotta sitten eikä niissä ole nypyn nyppyä. Edessä näkyy toinen kesäsukka, josta huomaa, että ristikkoparsintaa ei juurikaan erota, jos se on samanvärisellä langalla tehty. Tässä lankana on vanha Online Supersocke Cotton, nylonia vain 15%, mutta silti kesto hyvä. Sukat ovat myös noin 5½ vuotta vanhat.  Sukan parin olen jo aiemmin paikannut virkkaamalla.

Yhdet tyttären sukat koristelin myös virkkaamalla.

https://c2.staticflickr.com/6/5657/22394356902_1d950743c8_b.jpg
Samaa lankaa minulta ei enää löytynyt, joten päätin sitten irrotella oikein kunnolla. ;) Sukat ovat yli 3½ vanhat, ja lanka on tuttua Dropsin Fabelia. Nyppyjä ei ole kuin vähän. Pylväitä virkkaamalla paikasta tuli hieman ohuempi ja pehmeämpi. Nyt vain odotetaan ja katsotaan, kuinka hyvin ne kestävät.

Useimmissa ristikkoparsinnoissa ompelin ensin pienillä etupistoilla reiän ympäri, en kaikissa, enkä kertaakaan siistinyt reiän reunaa ensin mitenkään. Lopussa lankaa päätellessäni varmistelin reiän reunoja.

Sitten vielä ne tyttären villapaidan hihat. Kyseessä on todellisesta ihkulangasta neulottu huppari, melkein 6 vuotta vanha. Lanka on siis Noro Kureyonia, ja jotenkin tytär oli onnistunut saamaan molempiin hihoihin reiät. Varmaan tarttuneet jonnekin, sillä minkäänlaista kulumista en tässä langassa huomaa. Nyppyjäkään ei juuri ole. Nämä reiät parsin neulomalla. Eli poimin silmukat jonkin matkaa reiän alapuolelta, neuloin paikan ja lopussa silmukoin yläreunan kiinni. Ekassa paikassa ompelin reunat ja toisessa neuloin ne poimimalla silmukan ja kaventamalla. Muistaakseni tuo siistimpi on tehty kaventamalla.

https://www.flickr.com/photos/hepsi/22415616332/sizes/l/
 Tyttärelle kiitos tästä kuvasta! En ole ihan täysin tyytyväinen silmukointiini, joten tätä tapaa voisi vielä kehittää niin että neuloisi kahdesta suunnasta poimimalla silmukat ja sitten silmukoisi paikan keskeltä. Se onnistuisi varmaan paremmin. Olin nimittäin ajatellut parsia noita sukkia myös tällä tavalla, mutta sitten se kuitenkin tuntui turhan työläältä sukissa. Villapaitoihin tämä tapa sopii hyvin.

Nyt on siis tullut paikattua ja parsittua, ja olenkin tämän jälkeen sitä mieltä, että kyllä hyvien sukkien parsiminen kannattaa. Jatkossa aion myös vahvistaa neuletta sukissa sekä kantapäässä että päkiöiden kohdalta.

Mieleen nousi muutama kysymys: Kuinka kauan neulottujen sukkien pitäisi kestää? Ja kuinka paljon haittaa tuo nyppyyntyminen? Oletteko huomanneet, nyppyyntyykö neule aina uudestaan, vaikka nypyt nyppisi pois? Tuohon viimeiseen minulla ei ainakaan ole vastausta, mutta kaipa sukkien pitäisi ainakin muutaman vuoden kestää. Käytöstä tietysti riippuu paljon. Ja minua nypyt kyllä häiritsevät, mutta en silti jaksa niitä useinkaan nyppiä. Enkä ole vielä löytänyt sellaista nypynpoistajaa, joka kunnolla toimisi. Vinkkejä otetaan vastaan ilomielin.

Jos jaksoit lukea tänne asti, nostan sinulle hattua. Toivottavasti tästä oli sinulle jotakin iloa ja hyötyä!

Nyt ryhdyn siivoamaan, jotta ennätämme ajoissa ystäväpariskunnan luokse iltaa viettämään. Siellä meitä taitaa hirvipaisti odottaa!
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

terveisin

Hepsi
 

27 kommenttia:

  1. Tällaisista postauksista on todellakin hyötyä! Ihanaa, kun "tutkitaan" lankojen toimivuutta hieman pidemmällä aikavälillä. Käyttövaatteen pitäisi minusta kestää sellaiset viisi vuotta, ei ehkä kuitenkaan kymmentä. Yksi vuosi on ilman muuta aivan liian lyhyt aika. Lanka, joka ei kestä tuota aikaa, on arvoton. Toki erilaiset lattiapinnat ovat sukille armottomampia kuin toiset. Kiitokset tästä postauksesta!

    VastaaPoista
  2. Minäkin kiitän postauksestasi jota pidän todella hyödyllisenä. Itse parsin myös sukkia ja omistan parsinsienen. Tosin lähinnä omiani, jotka pyrin jo ennen varsinaisen reiän ilmaantumista vahvistamaan juuri tuolla silmukoimis tavalla. Olen tosin silmukoinut ihan saman suuntaisesti kun sukka on kudottukkin.
    Ihan mielenkiintoista olisi lukea esim. Ravelrystä projektitiedoista tällaisia myöhempiä tlannekatsauksia siitä millaisena lanka on säilynyt ja miten kestänyt käyttöä.
    Nyppyjen poistoon minulla on The Sweater Stone -kivi jonka olen ostanut jokunen vuosi sitten messuilta. Pätevä peli mutta sen kanssa saa olla varovainen. Tosin olen käyttänyt eniten esim. trikoovaatteille. Toinen testaamani ja toimivaksi toteamani vinkki on karhunkieli, joka on myös edellistä varovaisempi tapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sinäkin tykkäsit!
      Karhunkieltä täytyy minunkin kokeilla, kiitos vinkistä.
      Olen laittanut myös Ravelryyn nuo paikkakuvat ja päivämäärän, milloin olen ne parsinut.

      Poista
  3. Hauska ja opettavainen postaus. Hauskat nuo virkatut paikat. En olekkaan hoksannut moista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu nuo virkatut paikat ovat ihan hauskoja. =)

      Poista
  4. Tottahan tämä loppuun asti piti lukea, ja jaksoi. Eihän sitä voinu tietää mikä viisasten kivi viimeisessä kappaleessa paljastuisi;)
    Puinen parsinsieni on ostetavissa ainakin VillaLanka' ssa.
    Mun isovarpaan kynsi kuluttaa sukkaa siltä kohdalta. Mä parsin sukan jo heti, joko aloituslangalla tai lopetuslangalla. Jätän sen verran pitkän pätkän että siitä riittää ommella/pujotella vahvistusta kynnen kohdalle. Hyvin on toiminut. Broidin paikattavia sukkiin neuloin uudet terät, en paikannut kun olivat aina niin pahasti reikiintyneet. Hyviä varsia ei kannata hukkaan heittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jaksoit lukea, vaikkei siellä lopussa mitään suurta viisautta löytynytkään. =)

      Poista
  5. Ihania parsimisia. Minulla saattaa olla ylimääräinen puinen parsinsieni, tsekkaan tialnteen ja ilmoitan sinulle. Lauantai-illan terveisin.

    VastaaPoista
  6. Onpa kivan näköinen tuo virkattu päkiäpaikka! Pitää ottaa käyttöön seuraavalla parsimakerralla!

    VastaaPoista
  7. Hitsit et noi virkatut paikat on hauskat, vois itsekin harrastaa juuri tuollaista parsimista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, siinä voi huoleti leikkiä väreillä! =)

      Poista
  8. Hyvä sinä! Itse olen aina ajatellut myös, että ennemmin uudet kuin parsitut. Ai että kun kotoisat nuo siististi ommellut.

    VastaaPoista
  9. Parsiminen on taito joka pitäisi itsekin opetella, joten kiitos tästä opettavaisesta postauksesta. Sukkia menee meillä rikki siihen tahtiin etten ehdi uusia neulomaan. Nuo virkatut paikat on kyllä kivoja.

    VastaaPoista
  10. Äiti opetti aikoinaan parsimaan, mutta meillä on villasukkien käyttö niin vähäistä, etten ole pahemmin sukkia joutunut paikkaamaan. Äidin puisen parsinsienen otin kyllä talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muita sukkia käytäkään kuin noita neulottuja. Tytär myös on tehokäyttäjä. Hyvä että sulla on perinneparsinsieni! =)

      Poista
  11. Nyt on huono omatunto, pakko tunnustaa että minä olen vältellyt parsimista kuin ruttoa. Uusien neulominen vaan on niin paljon mukavampaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sie oot sitten niinku mie ennen. Mutta parsimiseen tulee näköjään ihan himo. Nyt vaan ootan, että taas jotkut sukat kuluis puhki. ;)

      Poista
  12. Mahtava idea tuo virkattu paikka, enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi. -Ainokainen Puikkoi ja Koukkui -blogista.. jostain syystä ei blogger nyt tunnistanut..ehkä, jotain yrittää herjata.

    VastaaPoista
  13. Mahtavaa! Mie olen niin laiska, etten parsi, vaikka omatunto kyllä kolkuttaa, kun heitän pois rikki menneet sukat. Miusta sukkien pitäisi kestää useamman vuoden. yritän neuloa hyvistä langoista, niin ettei nyppyyntymistä tule, koska inhoan sitä.

    VastaaPoista
  14. Itse olen pitänyt rajana sitä, että jos kerran olen jo sukat parsinut, niin toista kertaa en välttämättä sitä tee. Tosin poikkeuksena tähän olivat puhtaasta villasta neulotut unisukat - paikkailin niitä niin monesti että pohja alkoi olla jo ihan muuta lankaa. Heitin ne jo pois, kun reikiä alkoi ilmestyä enemmänkin niihin paikkojen viereen. Teen itse parsimisen silmukoiden neulalla - näyttää hyvältä, vaikka reunat aina menevätkin vähän tyhmästi. Tosin en ole tainnut kertaakaan parsia samalla langalla kuin sukka on neulottu... :D

    VastaaPoista
  15. Kiitos Hepsi, kun vinkkasit tästä postauksesta! Minulla on nykyisin niitä eläkeläisen kiireitä vissiin, kun en muka tahdo ehtiä blogikierroksille. Tarkoittaa kai sitä, että minusta on tullut niin hidas, etten kaikkea samaa ehdi tehdä mitä ennen. :D Semmoista se on, kun ikää tulee.

    Mutta olipa hyvä postaus, kiitos kun olet paneutunut siihen näin perinpohjaisesti. Minäkään en tykkää parsimisesta, mutta teritän sukat uudelleen. Siis kudon uudet terät vanhoihin varsiin. Olenpa terittänyt ainakin yhdet varret kahdestikin. Niin ajattelin tehdä nille blogissani näytillä oleville sukillekin, mutta nytpä taidan sinun innoittamani virkata niihin uudet pohjat. Ja seuraaviin sukkiin teen vahvennetut pohjat.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi! =)