Se mikä vielä eilen päivällä näytti tältä,
näyttää nyt tältä:
Eli kun olin neulonut ekaa hihaa jonkin matkaa, alkoi näyttää siltä, että kainalosta oli tulossa ihan liian löysä, joten purkamiseksi meni. =( No sehän sujuu aina nopeasti, ja neulominenhan se on se pääasia. 
Näin positiivisesti ajatellen... Mutta nyt se tuntuu hyvältä.
Näin positiivisesti ajatellen... Mutta nyt se tuntuu hyvältä.
Tänään kävimme hautausmaalla viemässä sinne muutamat orvokit. Ja kun matkaa on sentään n. 20 min. suuntaansa, ehtii siinä hyvin neuloa. Mitään perusjuttua, sopivaa ei ollut kesken, joten tuli aloitettua Rapu-rapu-rallaa -sukat.
Ihan taas näitä simppeleitä omasta pienestä päästä. Aika näyttää, millaiseksi tuo palmikko lopulta muodostuu...
Mutta nyt sen jakun kimppuun ja katsomaan tanssivia tähtiä.
Niin ja kiitos taas kommenteistanne. Olette tähtiä!
I had to frog my Samos-cardi because the armpit was all too large. =( Well, knitting is the most important thing. Thinking positively. And now it feels good.
Thinking positively. And now it feels good.
I have also started new socks when we visited the cemetery with some violets. It takes about 20 minutes there and same fro. These socks are called Rapu-rapu-rallaa ( rapu means crab in Finnish) and the very simple pattern is again mine...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi! =)