Haiku-huivi

Neuloinko huivin?

Tikutinko unelman?

Kyllä - rakastuin!

 Malli: Haiku, Anna Johanna eli Neulisti

Lanka: Tukuwool Fingering, värit Ruura ja Valo
Puikot: pyöröt nro 4
Koko: 172 x 68 cm
Menekki: 176 g
Lisää kuvia ym. Ravelryssa

 Tämän Haikun on Neulisti suunnitellut Neulefestareiden etkoilukalisteluksi. Kun tilasi langat Titityystä, sai ohjeen mukaan ilmaiseksi. Tavalliseen myyntiin se tulee sitten festareiden jälkeen.

Heti kun näin kuvan huivista, ihastuin suunnattomasti ja halusin neuloa oman Haikuni. Olihan mallissa sekä briossia eli 2-väristä patenttia ja ainaoikeaa, kumpaakin lemppariani sopivassa suhteessa. Neulisti oli siis osannut suunnitella just eikä melkein huivin miun makuun. Sitten oli enää edessä värien valinnan vaikeus.
 

 Tukuwool on ihanaa kotimaista villalankaa, jossa on suuri määrä kauniita värejä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin näihin sävyihin ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ihana, ihana huivi!

Haikuhan on myös japanilainen kolmisäikeinen runo, vähän lyhyempi kuin tanka. Nuorena olin kovin ihastunut noihin runoihin, pitihän minunkin siis alussa vähän haikuilla. Taidankin seuraavalla kerralla kirjastossa käydessäni lainata muutaman runokirjan.

Tässä huivissa on kyllä kaikki kohdallaan. Ohje on hyvä, ja mukana on myös selventävät videot, joita minä en kylläkään katsonut. Kaiken kruunaa i-cord-reunus, joka näyttää aina niin siistiltä. Yhden nolon virheen onnistuin tekemään neuloessani reunusta samalla kirjaa lukien. Kun olisi pitänyt tehdä lisäykset, olin minä kaventanut, hups. No en alkanut purkamaan, kun huomasin virheeni vasta parin kerroksen päästä. Ajattelin sitten fiksusti korjata mokaani tekemällä yhdet ylimääräiset lisäykset. Ei olisi ehkä kannattanut. Yksi sakara näyttää nyt vallan persoonalliselta, mutta se olkoon se käsityön jälki tässä huivissa. Se persoonallinen sakara on kärjen vasemmalla puolella heti ensimmäisenä.

Lämmin kiitos Neulistille ohjeesta, Festareilla tavataan ja kuvataan!

Hepsi

Aina on aikaa Tyynelle, tai parille # 23 ja # 24

Näistä Tyyneistä ensimmäisen aloitin, kun menin kylään ystävälleni, joka tarvitsi neuvoa oman Tyynensä virkkaamiseen.

 Malli: Tyyne-patalappu, Tintti Hohti
Lanka: Erilaisia puuvilla- ja puuvillasekoitelankoja
Koukku:  nro 3

Koko: noin 24 cm x 24 cm
Menekki: 2 kpl, 119 g
Lankatiedot Ravelryssa

 

Ja koska Tyynen on ikävä olla yksin, sille pitää aina virkata myös kaveri.

 

Tähän toiseen riitti hempeää vaaleanpunaista jonkun matkaa alkuun, kirkas punainen sopi sille hyvin kaveriksi. Tosin sitäkin on käytetty kahta eri sävyä.

 

Ruskea lankakin vaihtui toisessa kesken matkaa aavistuksen vaaleampaan. Tyynet ovatkin siinä mielessä mukavia virkattavia, että niihin voi käyttää jämälankoja suloisesti sekaisin eikä langan paksuudellakaan ole niin väliä. Lopputulos on minun silmääni aina hieno. 

 

 Jos et ole vielä ensimmäistäkään Tyyneä virkannut, niin oisko nyt jo aika? Suosittelen lämpimästi!

Seuraavalla kerralla esittelyssä ihanaakin ihanampi Haiku-huivi, jonka juuri äsken irrotin pingotuksesta. Aaah!

Mukavaa tiistaipäivää sinulle!

Toivottelee

Hepsi

 

Fading Point -huivi

Toukokuun 20. päivä valmistui tämä ihanainen huivi, joka oli jälleen yhteisneulontaprojekti Ravelryn puolella.

 Malli: Fading Point, Joji Locatelli, maksullinen ohje

Lanka: Puffala Mohair-Sukka-Puffa, Hopeasäie MeNy ja Hedgehog Fibres Sock

Puikot: pyöröt nro 3½
Koko: 63 x 200 cm
Menekki: 376 g

Lisää kuvia, lankojen värit ym. Ravelryssa

 

Tällä kertaa ei kyseessä ollut mysteerihuivi, vaan koko ohje julkaistiin kuvineen yhdellä kertaa. Silloin on aina helpompi valita langat ja neuloskella omaan tahtiin. Monia yhdistelmiä mallailin varastostani ja sitten lopulta päädyin näihin niin miun värisiin lankaihanuuksiin.

 

 Huivi neulottiin kahdessa osassa niin, että kumpikin osa aloitettiin päistä. Sitten lopussa huivin osat yhdistettiin neulomalla keskelle kolmiot kummallekin puolelle. Oikein kätevää! Neulominen oli helppoa, vähän vaan kavennuksia ja lisäyksiä siellä-täällä sekä pitsineuletta väleihin. Tykkäsin neulomisesta ja tykkään valmiista huivista!

Milloinkaan en ole neulonut näin suurta huivia, johon voi vallan kääriytyä. Kuvittelen jo itseni elokuussa Tattoo-konserttiin tämä harteillani. Hih! Toivottavasti haave toteutuu, eikä tarvitse silloin kaivaa toppatakkia esille. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä.

Kesäisin vaikkakaan ei enää helteisin terkuin,

Hepsi