Villapusero armaalle

Aika pitkän aikaa on mies pyytänyt minua neulomaan hälle villapaidan, se sama mies, jolle en kuulemma koskaan mitään neulo. Nyt se paita viimein on valmis.

6

 Malli: Riddari, Ravelryssa
Lanka: Cascade 220, 201m/100g, 100% villavärit 9457 Coblat Heather, 8555 Black, 8401 Silver Gray ja 8505 White
Puikot: pyöröt nro 3½, 4 ja 4½
Koko: XXL
Menekki: 697 g

Mitään suurempaa en ole hänelle aiemmin neulonutkaan, mutta sukkia ja myssyjä kyllä, ja muinoin yhdet sormikkaatkin. Mies on aika kuumaverinen, harvoin häntä palelee, ja villaiset neuleet yleensä kutittavat. 

Ajattelinkin, jotta paitalangaksi pitää valita jotain varmasti pehmeää ja ohutta. Näytin miehelle malleja Ravelrysta ja hänpä sitten halusikin oikein kunnon paksun, islantilaisen puseron. Langaksi valikoitui vanha tuttu Cascade, joka ei kyllä taida tarpeeksi pehmeätä ja kutittamatonta olla noin herkkähipiäiselle. Neulefestareilta Titityystä langat ostin.

 Puserosta tuli kuitenkin mieluinen, joten toivottavasti mies sitä kuitenkin käyttää. Ei tuo kuvia otettaessa ainakaan pahemmin valittanut.

 Ohjeessa pusero on neulottu alhaalta ylös, mutta minä tietenkin neuloin sen toisinpäin. Ihan jo siitäkin syystä, että ohjeessa ei ollut riittävän isoa kokoa valmiina. Silloin on aina helpompi aloittaa pääntieltä, sovittaa ja lisätä sopivasti silmukoita. Ravelryyn olen merkinnyt modaukset muistiin. 

 Aloitus osuikin kerralla nappiin, ja kaarrokkeen jälkeen silmukoita oli juuri sopivasti. Noista oikein neulotuista rullautuvista reunajutuista tykkään kovasti! 

Vartalo-osaa olin neulonut jo melkein vyötärölle saakka, kun jälleen sovittaessa totesin sen vähän liian naftiksi. Purkaa piti kainaloihin asti ja lisätä silmukoita sivuissa. Helman joustinneuleen myös kerran purkasin, kun en heti uskonut itseäni enkä kaventanut silmukoita ennen joustinta. Nyt se on hyvä eikä rullaudu.

Viimeistelyn tein tällä kertaa höyryttämällä, en siis pingoittanut enkä kastellut puseroa ensinkään. Hyvä tuli! Ja lämmin! Ja mieskin tykkää!

Sukka-Finlandia on jo hyvässä vauhdissa, mutta minä en ole vielä lämmennyt sille ensinkään. Lämmittelysukkia en ole aloittanut enkä ekoja varsinaisia kisasukkiakaan. Saa nähdä, missä vaiheessa ehdin mukaan. 

Eilen ja tänään olen paistanut pipareita, siirappisia ja vaaleita poltellen adventtikynttilöitä. Ensi sunnuntaina on jo jouluaatto.

 Rauhallista ja tunnelmallista joulunaikaa sinulle ja perheellesi!

Toivottelee

Hepsi

Kun on paikka paikan päällä...

niin on markka markan päällä, kuuluu vanha sanonta. Nyt siis tulossa taas tarinaa sukkien paikkauksesta, jota lokakuussa tuli touhuttua.

Esikkoni on kova sukkien kuluttaja, ja hän toi minulle 4 paria paikattavia sukkia, kaikki tietysti minun neulomianikin. Aloitetaanpa vanhemmasta päästä eli sukista, jotka on neulottu heinäkuussa 2012. 

Lankana näissä on Wollmeise Twin, ja sukissa oli reiät kantapäissä ja läpikuultavat päkiänkohdat. Tällä kertaa päätin käyttää virkattuja paikkoja, koska olen ne todennut kestävämmiksi kuin perinteinen parsiminen. Minulla oli jäljellä samaa lankaakin, joten paikat eivät pistä erikoisemmin silmään.

Seuraava Esikon sukkapari on valmistunut tammikuussa 2015 eli melkein kolme vuotta sitten. Nämä ovat muuten kestäneet hyvin, mutta selvästi toisen sukan kantapää on tarttunut johonkin. Ei tarvinnut siis virkata kuin yksi paikka. Lanka on Gründl:n Hot Socksia, jota minulla ei ollut enää jäljellä. Tuli sitten tuollainen pirtsakka yksityiskohta toiseen sukkaan.

Kolmannet Esikon sukat valmistuivat vasta vuosi sitten kesäkuussa, mutta molemmat kantapäät olivat reikiintyneet. Lankana näissäkin on Wollmeise Twin, jota minulla oli vielä jäljellä paikkoja varten.

Viimeinen Esikon paikattava sukkapari on se surullisen kuuluisa nokkoslangasta vasta viime marraskuussa valmistunut, joka kului puhki kantapäistä parissa viikossa. Lanka on siis Onion Knit Nettle Sockia. Paikkoihin en halunnut käyttää samaa lankaa, vaikka sitä olisi pieni nöttönen ollut jäljellä, vaan käytin jotain muita sukkalangan jämiä.

Kuvasta näkyy, että Esikon sukat kuluvat usein ihan tuolta kantalapuista. Saattaa johtua kantapään muodosta tai jopa kengistä, tiedä häntä.

Minun sukkani kuluvat useimmiten päkiöistä. Kahden omat sukkani myös paikkasin. Ensimmäiset ovat valmistuneet marraskuussa 2013, ja niitä on pidetty paljon. Lanka on Zwerger Garnin Opalia.

Näihin riitti pikkuruiset paikat.

Toiset korjausta vaativat sukat ovat melkein yhtä vanhat, lokakuun lopussa 2013 valmistuneet ja myös yhtä paljon pidetyt. Lanka on Dropsin Fabelia. Näidet kärjet olivat niin hiutuneet, että parasta oli purkaa ne kokonaan ja neuloa uudestaan.

Purkamisessa oli kyllä kova homma. Vaikka leikkasin kärjet pois ja poimin ensin silmukat puikoille, kesti viimeisten kerrosten purkaminen KAUAN. Langan säikeet olivat sen verran takertuneet toisiinsa, että aika repimistä se oli. Samaa lankaa minulla ei ollut enää jäljellä, mutta jotain hyvin samansävyistä löytyi. 

Hyvät niistäkin tuli.

Kaikki paikat virkkasin ekaa kerrosta lukuunottamatta pylväillä. Tässä vielä kuva yhdestä paikkasetistä.

Ompelin paikat kiinni yliluottelupistoilla ja nurjalta puolelta vähän ompelin reiän reunoja kiinni paikkaan.

 Kaikki nämä paikatut sukat on neulottu ohuesta, fingering-vahvuisesta sukkalangasta. Jos joku nyt ajattelee, että ilmankos ovat reikiintyneet, niin tällaisia sukkia tykkään itse käyttää eniten ja ne sopivat kengän sisään paremmin. Kotona, kumisaappaissa ja joskus talvikengissäkin käytän myös paksumpia sukkia, mutta niiden käyttö on vähäisempää. Siksi ne eivät niin helposti kulukaan.

Kuvista näet myös, minkä verran eri langasta neulotut sukat ovat nyppyyntyneet. Nyppyjä ei ole poistettu mitenkään, mutta aika vähän niitä silti näyttäisi olevan.

Tulipa taas pitkä postaus, kiitos jälleen, jos jaksoit lukea loppuun asti. Mitäs tästä nyt sitten voisi päätellä? Ainakin sen että eri ihmisillä kuluvat sukat eri kohdista. Ja sen, että kannattaa neuloa vahvistetut kantapohjat ja kantalaput, päkiätkin (ainakin minun!), jos toivoo sukille pitempää käyttöikää. Ja vielä sen, että kyllä paikkaaminen kannattaa. Se on ihan hauskaakin!

Mukavaa marraskuista viikkoa sinulle!

Toivottelee

Hepsi

Mysteerisukat

En ole tainnut vielä täällä blogissa kertoa Sukka-Finlandiasta. Se on leikkimielinen kilpailu, jossa neulotaan sukkia ohjeiden mukaan. Voit lukea kisasta lisää tuosta linkistä. Tämä mysteerisukkaohje julkaistiin vähän niinkuin kilpailualueen testausmielessä syyskuun alkupuolella. Nyt on jo julkaistu lämmittelyohjekin, jota en ole vielä aloittanut. Varsinainen kisa alkaa itsenäisyyspäivänä.

 Malli: Veitsenheittäjä Ilari, Puikkomaisteri,  Ravelryssa
Lanka: ONline Linie 2 Supersocke Silk Solid , värit 15 ja 5, 200m/50g,

 55% merino, 25% nylon, 20% silkki
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: 39 (22 cm)
Menekki: 80 g

Tämä ohje oli kaiken aikaa todellinen mysteeri. Ensin neulottiin kulmasta kulmaan tuo jalanpäällispala, joka näytti patalapulta. Sitten lapun reunasta poimittiin silmukat, neulottiin jalkapohja ja lopuksi toiset reunat yhdistettiin kolmen puikon päättelyllä. Tai niin minä ne yhdistin.

Seuraavaksi poimittiin silmukat "putken" toisesta päästä ja neulottiin kärki. Sitten sama homma toisessa päässä, mutta välillä neulottiin mukaan merkkilanka eli neulottiinkin kantapää. Lopuksi merkkilanka purettiin ja neulottiin varsi ja sukka valmiiksi. 

Vähän liian monimutkainen tapa neuloa sukat minun mieleeni, liikaa poimittavia silmukoita. Mutta onnistuihan se noinkin. Aivan täydellisesti sukat eivät jalkaani istu, ehkä niitä kuitenkin tulee käytettyä. Lanka on ainakin suloisen pehmeää.

Talvi on tullut ainakin hetkellisesti tänne etelärannikolle. Kesäkukat ennätin juuri ja juuri ottaa pois piharuukuista keskiviikkoiltana ja laittaa callunat tilalle, havut puuttuvat vielä. Ikkunalaudan laatikoissa kukkivat vieläkin neilikat, ne jätin paikalleen. Sitkeitä ovat ihanat. 

 Nyt minä jatkan miehen villapaidan neulomista. Hihat on jo erotettu, joten vuorossa helppoa vartalon tikutusta.

Mukavaa ja valoisaa viikonloppua sinulle!

 Toivottelee
Hepsi

Onkamaa-sukat

Aloitin tämän sukkaparin neulomisen, kun olin neuleystävien kanssa mökkiviikonloppua viettämässä Onkamaalla, ja siitähän jo monta, monta viikkoa. Sukat ovat olleet valmiitkin jo kauan, joten nyt on niiden aika päästä blogiin.

 Malli: Mallineule Slip-Stitch Cable Socks, muuten omin nuotein, Ravelryssa
Lanka: Pirtin Kehräämö Sukka-karstalanka 140 tex x3, väri 316, 230m/100g,

 85% villa, 15% nylon
Puikot: pyöröt nro 3½
Koko: 39
Menekki: 99 g

Varpaista varteen 47 s
Varressa 45 s

Tykkään kovasti tästä sukkalangasta, onneksi sitä on minulla vielä useampi vyyhti varastossa. En nimittäin nähnyt Pirtin Kehräämön nettikaupassa enää näitä värjättyjä sukkalankoja. 

Samalla mallineuleella olen tainnut aiemmin neuloa paritkin sukat. Tai ainakin melkein samalla, ihan muistista tuon nimittäin poimin, joten ehkä se ei ihan samanlainen ole. Joka tapauksessa helppo oppia ulkoa, ja antaa kuitenkin neulepintaan mukavasti eloa.

Langan vihreä väri on juuri se vihreän sävy, josta tykkään. Näissä sukissa on siis kaikki kohdallaan!

Edellisen blogipäivityksen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Olen täyttänyt pyöreitä vuosia, päässyt ansaitulle eläkkeelle ja piipahtanut Pietarissa sekä Viipurissa. Pää on vieläkin pyörällä kaikesta juhlinnasta ja monista muistamisista. Kaiken huipennukseksi perheeni järjesti minulle ihanat yllätysjuhlat viime viikonloppuna. Kaikki rakkaat perheenjäseneni ja läheiseni olivat yhtä aikaa paikalla. Ehkä palaan vielä noihin tunnelmiin seuraavissa päivityksissä. Nyt opettelen pikkuhiljaa tätä joutonomin leppoisaa elämää. 

 

 Tämän Pietari-kuvakollaasin myötä toivotan teille kaikille mukavaa lokakuun jatkoa!

 

Hepsi

Tour de Sock, viides etappi, Accio

Sukkakisan viides pari oli se, johon tuli helmiä. Ohje julkaistiin torstaina 24. elokuuta iltakymmeneltä. Pääsin aloittamaan vasta perjantaina iltapäivällä. Ensimmäinen yritys piti purkaa, kun totesin valitsemani langan liian kirjavaksi. Seuraavan päivän vietin Helsingissä ihan muissa merkeissä. Sitkeästi neuloin kuitenkin bussissa menomatkalla, vähän paikan päälläkin ja muutaman kerroksen illalla Kampissa bussia odottaessa. Sukat valmistuivat lopulta vasta viime lauantaina.

 Malli: Accio, Heidi Nick, Ravelryssa
Lanka: Hjertegarn Sock 4, väri 4614, 210m/50g,

75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: 73 silmukkaa, 39-40
Menekki: 71 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin 

 

 Olen oikein tyytyväinen, että vaihdoin langan yksiväriseen. Nyt kaikki ihanat palmikot ym. erottuvat selvästi. Ja niitähän näissä riittää, jos jonkinlaisia kieputuksia. Ensin tuntui, että kaikkea on vähän liikaa, mutta tykkään kuitenkin lopputuloksesta.

Varsien takaosassa on erilainen kuvio kuin edessä, ja myös kaaviot olivat eri sivuilla. Se teki ohjeen seuraamisen pikkuisen hankalaksi. Palmikon kierrot oli merkitty ohjeeseen väripohjilla. Tiedän, että joitakin se ei miellyttänyt, mutta minua se auttoi. Yhdellä vilkaisulla aina huomasi, milloin jälleen tapahtuu.

Kantapää on taas hauskasti erilainen, siinä ei tarvitse poimia silmukoita. Se on minusta aina plussaa. 

Näissä sukissa ei ollut minulle mitään uutta juttua tai jippoa, mutta mukava näitäkin oli neuloa. Lanka on aivan perussukkalankaa, ihan ok. Näistä tulikin sitten tämän Tourin viimeinen pari minun osaltani. Kuudes ohje on nimittäin niin omituinen ja monimutkainen eikä minun silmääni erityisen kaunis, että jätän sen väliin. Vähän harmittaa, koska mielelläni olisin kaikki sukat neulonut kuten viime vuonna, mutta ei voi mitään. Nyt jää aikaa johonkin muuhun, vaikka siihen miehen villapaitaan, joka on vielä aika alkuvaiheessa.

Ensi viikonlopun vietämme taas mökillä neuleystävien kanssa maailmaa parantaen, herkutellen ja tietysti neuloen. Sitä odotellessa! Ja huomenna on Haminan kuukausittainen neuletapaaminen Kanelissa. Hyvää neuleseuraa siis tiedossa lähipäivinä enemmänkin!

Tiistaiterkuin,

Heli

Tour de Sock, neljäs etappi, Mosaic Marbles

Tour de Sockin neljäs ohje julkaistiin 15. päivä tiistaina aamulla klo 6. Katsoin ohjeen heti aamulla, mutta töihin oli mentävä, vaikka olisi ollut paljon mukavampi jäädä kotiin neulomaan. Illalla tai iltapäivällä pääsin sitten aloittamaan.

 Malli: Mosaic Marbles Socks, Kirsten Hall, Ravelryssa
Lanka: Wollmeise Sockenwolle 80/20 Twin, värit Moses ja Wolke, 466m/150g,

80% villa, 20% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: 72 silmukkaa
Menekki: 75+41 = 116 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin

 Ihastuin tähän malliin heti sen nähtyäni, ja jotenkin malli ihan huusi Wollmeisea. Tuntui, että muista sukkalangoistani ei löytynyt sopivaa väriparia näihin sukkiin, vaikka täydensinkin varastoani neulefestareilla. Onneksi oli nuo Wollmeise-jämät.

Sukissa on mosaiikkineuletta, ei siis kirjoneuletta, vaikka se vähän siltä näyttää. Onneksi tutustuin siihen viime kesän sukkakisassa, ja siksi se sujui nyt helposti. Näissä sukissa mosaiikkia on vielä paljon vähemmän kuin niissä viimevuotisissa, jonka vuoksi kuvioiden väleihin ja pohjaan jää ihan tavallista raitaneuletta, joka näyttää aina yhtä mukavalta ja tekee neulomisesta myös sujuvampaa.

Tykkäsin kovasti neuloa näitä sukkia, ja tykkään myös valmiista sukista. Ohje oli hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja kaaviotkin hyvät, eli niitä oli helppo seurata. Värinvaihtokohtaan oli myös oma linkkinsä, jolla sai siitä huomaamattomamman. Tai miten sen nyt ottaa. Varressa se toimi mainiosti, kun samaan kohtaan tuli myös mosaiikkia. Jalkaterässä se taas osui pelkkään raitakohtaan eikä silloin oikein toiminutkaan. Taidan jatkossa käyttää vanhaa tuttua tapaani.

Kantalapun reunasilmukat neuloin samalla tavalla kuin edellisissä Tourin sukissa opin, ja totta totisesti sillä saa siistit reunat ilman niitä toisen reunan löysiä silmukoita. Eli kerroksen viimeinen silmukka otetaan aina nurin neulomatta lanka työn edessä, ja kerroksen eka silmukka neulotaan kiertäen eli takareunastaan oikein.

Kärkikavennukset eivät olleetkaan ne ihan tavalliset ja totutut vaan hauskat nelitahoiset, jotka neulottiin vielä toiseen sukkaan eri suuntaan. Aika hyvin istuvat nuokin, ja lopussa sai vain pujottaa langan silmukoiden läpi eikä tarvinnut silmukoida. Aiemminhan tein sukkiin aina perinteisen sädekavennuksen, mutta nyttemmin olen viehättynyt leveään nauhakavennukseen.

Tällä etapilla neuloin rauhallisesti sen minkä muilta kiireiltä ehdin ja olin 249. saaden 7 pistettä. Tähän mennessä valmistuneita sukkapareja on Leaderboardilla 297, mutta niitä tulee varmaan vielä rutkasti lisää. Etappi päättyy tänään klo 22.00, ja samaan aikaan julkaistaan seuraava eli viides ohje. Nyt taidan siis mennä valitsemaan siihen sopivaa lankaa ja helmiä. Hmmm... 

Oikein mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua sinulle!

Toivottelee

Hepsi

Tour de Sock, kolmas etappi, Indecisions

Kolmannen parin neulomisen aloitin 5. päivä lauantaina aamupäivällä. Muistaakseni ohje julkaistiin puoliltaöin, mutta jätin suosiolla silmukoiden luomisen aamuun. Sukat valmistuivat maanantaina illalla.

 Malli: Indecisions, Adrienne Fong, Ravelryssa 
Lanka: Handu perussukkalanka, väri turkoosi, 420m/100g,

75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: M ohjeessa, lopputulos 39-40
Menekki: 73 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin, 64 s -> 72 s

Tässä ohjeessa oli kummallista se, että ohjeen kuvissa olevat sukat oli neulottu niin kirjavista langoista että mallineuleesta sai vaivoin selvää. Kirjava lankahan hukuttaa koko kauniin pitsineuleen, joten heti oli selvää, että minun pitää valita joku melkein yksivärinen lanka. Handuun sitten päädyin, sitä on aina ihana neuloa.

Vähän hassua, että sukkakisan peräkkäisissä malleissa on taitettu reuna varrensuussa. Näissä se kuitenkin on tuollainen nirkkoreunus, ja tähän olisi voinut valita myös joustinneulevaihtoehdon. Mielestäni näin koristeelliseen malliin sopii paremmin tuo nirkko. Ylimääräisen bonuspisteen sai siitä, jos neuloi taitetun varrensuun ja pitsineuleisen kantalapun. Minä siis sain bonusta.

Tykkäsin neuloa näitä sukkia, vaikka olihan se aika näpertämistä. Palmikonkiertoja on aika tiuhaan, ja ne ovat kuuden silmukan palmikoita. Neulon yleensä palmikot ilman apupuikkoa, niin nämäkin.

Kantalapun reunoista, molemmista, tuli erittäin siistit. Siihen neuvo oli, että puikon viimeinen silmukka otettiin nurin neulomatta, lanka puikon edessä. Vastaavasti puikon ensimmäinen silmukka neulottiin aina oikein takareunastaan. Kaksi reunasilmukan viereistä silmukkaa neulottiin aina oikein. Reunaan jäi siisti, napakka silmukkaketju, josta oli helppo poimia silmukat. Tätä tapaa aion käyttää jatkossakin, kun täytyy neuloa sukat varresta aloittaen.

Mielestäni sukista tuli varsin nätit. Värikin on ihan parhautta, tosin se ei kuvissa taaskaan ihan oikealta näytä. 

 

Tällä etapilla sijoitukseni oli 108. ja pisteitä sain 22. Tähän mennessä sukkia on valmistunut 376 paria, ja yön aikana valmistuu varmaan muutamia lisää. Aikaa on vielä noin kahdeksan tuntia. Aamulla kuuden aikaan julkaistaan seuraava ohje. Luvassa on jotain kaksiväristä, saa nähdä mitä. Aloittaa ehdin kenties joskus huomenna iltasella. 

Näissä mietteissä tällä kertaa, kiitos vierailustasi!

t. Hepsi

Tour de Sock, toinen etappi, Kanteletar

Kisan toinen sukkaohje julkaistiin tiistaina 25. heinäkuuta, ja sepä olikin suomalaisen suunnittelema.

 Malli: Kanteletar, Tiina Kuu, Ravelryssa 
Lanka: Schoeller+Stahl Fortissima Sock, väri 1082 ruskea, 209m/50g, 

Louhittaren Luolan Väinämöinen, väri sahrami, 400m/100g

ja Pirkanmaan Kotityö Roosa Nauha Sukkalanka, väri 58 v.harmaa, 420m/100g,
75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25 ja 2,75
Koko: M ohjeessa, lopputulos 39-40
Menekki: 90 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin, 66 s

 

Kanteletar-sukkamallin suunnittelija on siis ihana Tiina Kuu, jonka kaikki ohjeet on ladattavissa ilmaiseksi Ravelryn kautta. Taas yksi upea syy liittyä Ravelryyn! Tämäkin ohje löytyy sieltä sukkakisan loputtua.

Aloin innolla neuloa näitä sukkia heti paikalla, kun sain langat valittua, Tiina Kuun ohjeet ovat nimittäin aina erittäin hyvin kirjoitettuja. Silloin luulin (luulo ei oo tiedon väärti!), että minulla on tuota ruskeaa Fortissimaa kaksi kerää, juupa juu. Tiesin jo, ettei yksi kerä riitä. Kun sitten menin toista kerää varastoistani kaivelemaan, sitäpä ei ollutkaan. Tai oli, mutta se toinen kerä olikin vihreä. Jostain syystä näitäkään keriä en ollut Ravelryyn lisännyt.

 

 Lanka riitti melkein toisen sukan kantapääkavennusten loppuun asti. Mitäpä tekee neuloja, kun lanka loppuu eikä omista varastoista löydy mitään lähellekään vastaavaa? No menee kuikuilemaan Ravelryyn toisten neulojien varastoja. Kuinka ollakaan yhdellä suomalaisella neulekamulla, Tikrunmamilla, oli samaa lankaa samassa värissä vajaa kerä. Siitä sitten viestiä laittamaan, josko hän auttaisi neulojapoloista myymällä jämänsä minulle. Mitä vielä, ei myynyt vaan kertoi lahjoittavansa lankansa. Ihana ihminen! Kaikki hyvin tässä vaiheessa, hän nimittäin lupasi laittaa langan postiin heti seuraavana päivänä eli perjantaina, kunhan laitan hänelle osoitteeni. No minä laitoin heti vastausviestin osoitteen kera ja kummastelin kyllä, kun ei häneltä vastausta enää tullut.

Ei saapunut lankaa maanantaina eikä tiistaina, ja kun ei vielä keskiviikkonakaan, niin vienosti kainosti tiedustelin Tikrunmamilta, oliko hän saanut minun osoiteviestini. No ei ollut saanut!!! Se oli siis kadonnut jonnekin kyber-avaruuteen, minulla se lähetetyissä näkyy. Tämä ihana ihminen vei sitten langan heti torstaina postin kuljetettavaksi, ja kerrankin posti toimi kuin unelma. Lankakuori saapui kuin saapuikin seuraavana päivänä eli  perjantaina ja pääsin neulomaan sukan valmiiksi melkein viime hetkillä. Deadline oli nimittäin jo samana iltana puoliltaöin. 

Tältä etapilta en siis kerännyt paljon pisteitä, vain vaivaisen yhden. Sukkia valmistui oikeaan aikaan 439 paria, ja minun sijoitukseni oli 415. Mutta maaliin taas päästiin!

Tykkäsin neuloa näitä sukkia, ja tykkään lopputuloksestakin. Näissä sukissa jippoina ovat siisti taitereuna varrensuussa ja Tiina Kuulle tyypillinen, mielenkiintoinen kantapää.

Se on kuitenkin helppo neuloa ja istuu jalkaan hyvin. Sitten näissä on vielä tuo latvialainen palmikko eri suuntiin kääntyvinä varressa. Se oli minulle uutta. Luulin sitä vaikeaksi, mutta siinähän neulotaankin vain nurjia silmukoita eli helppoa kuin mikä! 

Kirjoneuleesta muutama sananen kuvan kera. Seuraavassa kuvassa, kuten tuossa edellisessäkin, näkyy selvästi, mikä merkitys lankadominanssilla on.

 

Oikeanpuoleinen on se ensin neulottu. Ensimmäisessä kirjoneuleraidassa en oikein ollut varma, kumpi lanka tekee sen kuvion, keltainen vai ruskea. Valitsin väärin, eli keltainen lanka on se dominoiva. Toisessa samanlaisessa kirjoneuleraidassa lintujen alla olin jo hoksannut, että ruskeahan sen pitää ollaa. Ero on selkeä. Jos tämä ei olisi ollut kisa, olisin purkanut. Silloin kun vielä luulin langan riittävän, jolloin olisin päässyt paremmille sijoituksille. Minäkö kilpailuhenkinen? Mitä vielä! 

 

Jos et ole vielä kuullut lankadominanssista tai et ole sitä oikein ymmärtänyt, niin tutkipa asiaa vaikka täältä Tuulian ohjeesta. Se löytyy, kun vierität sivua alaspäin. Minä neulon kirjoneuleen juuri noin.

Seuraava Tourin ohje julkaistaan ensi viikon maanantaina, se on jo neljäs. Kolmosetapin sukatkin ovat valmistuneet, tällä kertaa hyvissä ajoin. Niistä lisää sitten seuraavalla kerralla.

Koulut ovat jälleen alkaneet. Toivottelen siis työniloa kaikille lomalta palanneille ja myös minulle, joka vietti juuri viimeisen kesälomansa. Enää 36 aamuherätystä ja sitten...

t. Hepsi