niin on markka markan päällä, kuuluu vanha sanonta. Nyt siis tulossa taas tarinaa sukkien paikkauksesta, jota lokakuussa tuli touhuttua.
Esikkoni on kova sukkien kuluttaja, ja hän toi minulle 4 paria paikattavia sukkia, kaikki tietysti minun neulomianikin. Aloitetaanpa vanhemmasta päästä eli sukista, jotka on neulottu heinäkuussa 2012.
Lankana näissä on Wollmeise Twin, ja sukissa oli reiät kantapäissä ja läpikuultavat päkiänkohdat. Tällä kertaa päätin käyttää virkattuja paikkoja, koska olen ne todennut kestävämmiksi kuin perinteinen parsiminen. Minulla oli jäljellä samaa lankaakin, joten paikat eivät pistä erikoisemmin silmään.
Seuraava Esikon sukkapari on valmistunut tammikuussa 2015 eli melkein kolme vuotta sitten. Nämä ovat muuten kestäneet hyvin, mutta selvästi toisen sukan kantapää on tarttunut johonkin. Ei tarvinnut siis virkata kuin yksi paikka. Lanka on Gründl:n Hot Socksia, jota minulla ei ollut enää jäljellä. Tuli sitten tuollainen pirtsakka yksityiskohta toiseen sukkaan.
Kolmannet Esikon sukat valmistuivat vasta vuosi sitten kesäkuussa, mutta molemmat kantapäät olivat reikiintyneet. Lankana näissäkin on Wollmeise Twin, jota minulla oli vielä jäljellä paikkoja varten.
Viimeinen Esikon paikattava sukkapari on se surullisen kuuluisa nokkoslangasta vasta viime marraskuussa valmistunut, joka kului puhki kantapäistä parissa viikossa. Lanka on siis Onion Knit Nettle Sockia. Paikkoihin en halunnut käyttää samaa lankaa, vaikka sitä olisi pieni nöttönen ollut jäljellä, vaan käytin jotain muita sukkalangan jämiä.
Kuvasta näkyy, että Esikon sukat kuluvat usein ihan tuolta kantalapuista. Saattaa johtua kantapään muodosta tai jopa kengistä, tiedä häntä.
Minun sukkani kuluvat useimmiten päkiöistä. Kahden omat sukkani myös paikkasin. Ensimmäiset ovat valmistuneet marraskuussa 2013, ja niitä on pidetty paljon. Lanka on Zwerger Garnin Opalia.
Näihin riitti pikkuruiset paikat.
Toiset korjausta vaativat sukat ovat melkein yhtä vanhat, lokakuun lopussa 2013 valmistuneet ja myös yhtä paljon pidetyt. Lanka on Dropsin Fabelia. Näidet kärjet olivat niin hiutuneet, että parasta oli purkaa ne kokonaan ja neuloa uudestaan.
Purkamisessa oli kyllä kova homma. Vaikka leikkasin kärjet pois ja poimin ensin silmukat puikoille, kesti viimeisten kerrosten purkaminen KAUAN. Langan säikeet olivat sen verran takertuneet toisiinsa, että aika repimistä se oli. Samaa lankaa minulla ei ollut enää jäljellä, mutta jotain hyvin samansävyistä löytyi.
Hyvät niistäkin tuli.
Kaikki paikat virkkasin ekaa kerrosta lukuunottamatta pylväillä. Tässä vielä kuva yhdestä paikkasetistä.
Ompelin paikat kiinni yliluottelupistoilla ja nurjalta puolelta vähän ompelin reiän reunoja kiinni paikkaan.
Kaikki nämä paikatut sukat on neulottu ohuesta, fingering-vahvuisesta sukkalangasta. Jos joku nyt ajattelee, että ilmankos ovat reikiintyneet, niin tällaisia sukkia tykkään itse käyttää eniten ja ne sopivat kengän sisään paremmin. Kotona, kumisaappaissa ja joskus talvikengissäkin käytän myös paksumpia sukkia, mutta niiden käyttö on vähäisempää. Siksi ne eivät niin helposti kulukaan.
Kuvista näet myös, minkä verran eri langasta neulotut sukat ovat nyppyyntyneet. Nyppyjä ei ole poistettu mitenkään, mutta aika vähän niitä silti näyttäisi olevan.
Tulipa taas pitkä postaus, kiitos jälleen, jos jaksoit lukea loppuun asti. Mitäs tästä nyt sitten voisi päätellä? Ainakin sen että eri ihmisillä kuluvat sukat eri kohdista. Ja sen, että kannattaa neuloa vahvistetut kantapohjat ja kantalaput, päkiätkin (ainakin minun!), jos toivoo sukille pitempää käyttöikää. Ja vielä sen, että kyllä paikkaaminen kannattaa. Se on ihan hauskaakin!
Mukavaa marraskuista viikkoa sinulle!
Toivottelee
Hepsi
