Tour de Sock, neljäs etappi, Mosaic Marbles

Tour de Sockin neljäs ohje julkaistiin 15. päivä tiistaina aamulla klo 6. Katsoin ohjeen heti aamulla, mutta töihin oli mentävä, vaikka olisi ollut paljon mukavampi jäädä kotiin neulomaan. Illalla tai iltapäivällä pääsin sitten aloittamaan.

 Malli: Mosaic Marbles Socks, Kirsten Hall, Ravelryssa
Lanka: Wollmeise Sockenwolle 80/20 Twin, värit Moses ja Wolke, 466m/150g,

80% villa, 20% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: 72 silmukkaa
Menekki: 75+41 = 116 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin

 Ihastuin tähän malliin heti sen nähtyäni, ja jotenkin malli ihan huusi Wollmeisea. Tuntui, että muista sukkalangoistani ei löytynyt sopivaa väriparia näihin sukkiin, vaikka täydensinkin varastoani neulefestareilla. Onneksi oli nuo Wollmeise-jämät.

Sukissa on mosaiikkineuletta, ei siis kirjoneuletta, vaikka se vähän siltä näyttää. Onneksi tutustuin siihen viime kesän sukkakisassa, ja siksi se sujui nyt helposti. Näissä sukissa mosaiikkia on vielä paljon vähemmän kuin niissä viimevuotisissa, jonka vuoksi kuvioiden väleihin ja pohjaan jää ihan tavallista raitaneuletta, joka näyttää aina yhtä mukavalta ja tekee neulomisesta myös sujuvampaa.

Tykkäsin kovasti neuloa näitä sukkia, ja tykkään myös valmiista sukista. Ohje oli hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja kaaviotkin hyvät, eli niitä oli helppo seurata. Värinvaihtokohtaan oli myös oma linkkinsä, jolla sai siitä huomaamattomamman. Tai miten sen nyt ottaa. Varressa se toimi mainiosti, kun samaan kohtaan tuli myös mosaiikkia. Jalkaterässä se taas osui pelkkään raitakohtaan eikä silloin oikein toiminutkaan. Taidan jatkossa käyttää vanhaa tuttua tapaani.

Kantalapun reunasilmukat neuloin samalla tavalla kuin edellisissä Tourin sukissa opin, ja totta totisesti sillä saa siistit reunat ilman niitä toisen reunan löysiä silmukoita. Eli kerroksen viimeinen silmukka otetaan aina nurin neulomatta lanka työn edessä, ja kerroksen eka silmukka neulotaan kiertäen eli takareunastaan oikein.

Kärkikavennukset eivät olleetkaan ne ihan tavalliset ja totutut vaan hauskat nelitahoiset, jotka neulottiin vielä toiseen sukkaan eri suuntaan. Aika hyvin istuvat nuokin, ja lopussa sai vain pujottaa langan silmukoiden läpi eikä tarvinnut silmukoida. Aiemminhan tein sukkiin aina perinteisen sädekavennuksen, mutta nyttemmin olen viehättynyt leveään nauhakavennukseen.

Tällä etapilla neuloin rauhallisesti sen minkä muilta kiireiltä ehdin ja olin 249. saaden 7 pistettä. Tähän mennessä valmistuneita sukkapareja on Leaderboardilla 297, mutta niitä tulee varmaan vielä rutkasti lisää. Etappi päättyy tänään klo 22.00, ja samaan aikaan julkaistaan seuraava eli viides ohje. Nyt taidan siis mennä valitsemaan siihen sopivaa lankaa ja helmiä. Hmmm... 

Oikein mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua sinulle!

Toivottelee

Hepsi

Tour de Sock, kolmas etappi, Indecisions

Kolmannen parin neulomisen aloitin 5. päivä lauantaina aamupäivällä. Muistaakseni ohje julkaistiin puoliltaöin, mutta jätin suosiolla silmukoiden luomisen aamuun. Sukat valmistuivat maanantaina illalla.

 Malli: Indecisions, Adrienne Fong, Ravelryssa 
Lanka: Handu perussukkalanka, väri turkoosi, 420m/100g,

75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25
Koko: M ohjeessa, lopputulos 39-40
Menekki: 73 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin, 64 s -> 72 s

Tässä ohjeessa oli kummallista se, että ohjeen kuvissa olevat sukat oli neulottu niin kirjavista langoista että mallineuleesta sai vaivoin selvää. Kirjava lankahan hukuttaa koko kauniin pitsineuleen, joten heti oli selvää, että minun pitää valita joku melkein yksivärinen lanka. Handuun sitten päädyin, sitä on aina ihana neuloa.

Vähän hassua, että sukkakisan peräkkäisissä malleissa on taitettu reuna varrensuussa. Näissä se kuitenkin on tuollainen nirkkoreunus, ja tähän olisi voinut valita myös joustinneulevaihtoehdon. Mielestäni näin koristeelliseen malliin sopii paremmin tuo nirkko. Ylimääräisen bonuspisteen sai siitä, jos neuloi taitetun varrensuun ja pitsineuleisen kantalapun. Minä siis sain bonusta.

Tykkäsin neuloa näitä sukkia, vaikka olihan se aika näpertämistä. Palmikonkiertoja on aika tiuhaan, ja ne ovat kuuden silmukan palmikoita. Neulon yleensä palmikot ilman apupuikkoa, niin nämäkin.

Kantalapun reunoista, molemmista, tuli erittäin siistit. Siihen neuvo oli, että puikon viimeinen silmukka otettiin nurin neulomatta, lanka puikon edessä. Vastaavasti puikon ensimmäinen silmukka neulottiin aina oikein takareunastaan. Kaksi reunasilmukan viereistä silmukkaa neulottiin aina oikein. Reunaan jäi siisti, napakka silmukkaketju, josta oli helppo poimia silmukat. Tätä tapaa aion käyttää jatkossakin, kun täytyy neuloa sukat varresta aloittaen.

Mielestäni sukista tuli varsin nätit. Värikin on ihan parhautta, tosin se ei kuvissa taaskaan ihan oikealta näytä. 

 

Tällä etapilla sijoitukseni oli 108. ja pisteitä sain 22. Tähän mennessä sukkia on valmistunut 376 paria, ja yön aikana valmistuu varmaan muutamia lisää. Aikaa on vielä noin kahdeksan tuntia. Aamulla kuuden aikaan julkaistaan seuraava ohje. Luvassa on jotain kaksiväristä, saa nähdä mitä. Aloittaa ehdin kenties joskus huomenna iltasella. 

Näissä mietteissä tällä kertaa, kiitos vierailustasi!

t. Hepsi

Tour de Sock, toinen etappi, Kanteletar

Kisan toinen sukkaohje julkaistiin tiistaina 25. heinäkuuta, ja sepä olikin suomalaisen suunnittelema.

 Malli: Kanteletar, Tiina Kuu, Ravelryssa 
Lanka: Schoeller+Stahl Fortissima Sock, väri 1082 ruskea, 209m/50g, 

Louhittaren Luolan Väinämöinen, väri sahrami, 400m/100g

ja Pirkanmaan Kotityö Roosa Nauha Sukkalanka, väri 58 v.harmaa, 420m/100g,
75% villa, 25% nylon
Puikot: pyöröt nro 2,25 ja 2,75
Koko: M ohjeessa, lopputulos 39-40
Menekki: 90 g
Ohjeen mukaan varresta varpaisiin, 66 s

 

Kanteletar-sukkamallin suunnittelija on siis ihana Tiina Kuu, jonka kaikki ohjeet on ladattavissa ilmaiseksi Ravelryn kautta. Taas yksi upea syy liittyä Ravelryyn! Tämäkin ohje löytyy sieltä sukkakisan loputtua.

Aloin innolla neuloa näitä sukkia heti paikalla, kun sain langat valittua, Tiina Kuun ohjeet ovat nimittäin aina erittäin hyvin kirjoitettuja. Silloin luulin (luulo ei oo tiedon väärti!), että minulla on tuota ruskeaa Fortissimaa kaksi kerää, juupa juu. Tiesin jo, ettei yksi kerä riitä. Kun sitten menin toista kerää varastoistani kaivelemaan, sitäpä ei ollutkaan. Tai oli, mutta se toinen kerä olikin vihreä. Jostain syystä näitäkään keriä en ollut Ravelryyn lisännyt.

 

 Lanka riitti melkein toisen sukan kantapääkavennusten loppuun asti. Mitäpä tekee neuloja, kun lanka loppuu eikä omista varastoista löydy mitään lähellekään vastaavaa? No menee kuikuilemaan Ravelryyn toisten neulojien varastoja. Kuinka ollakaan yhdellä suomalaisella neulekamulla, Tikrunmamilla, oli samaa lankaa samassa värissä vajaa kerä. Siitä sitten viestiä laittamaan, josko hän auttaisi neulojapoloista myymällä jämänsä minulle. Mitä vielä, ei myynyt vaan kertoi lahjoittavansa lankansa. Ihana ihminen! Kaikki hyvin tässä vaiheessa, hän nimittäin lupasi laittaa langan postiin heti seuraavana päivänä eli perjantaina, kunhan laitan hänelle osoitteeni. No minä laitoin heti vastausviestin osoitteen kera ja kummastelin kyllä, kun ei häneltä vastausta enää tullut.

Ei saapunut lankaa maanantaina eikä tiistaina, ja kun ei vielä keskiviikkonakaan, niin vienosti kainosti tiedustelin Tikrunmamilta, oliko hän saanut minun osoiteviestini. No ei ollut saanut!!! Se oli siis kadonnut jonnekin kyber-avaruuteen, minulla se lähetetyissä näkyy. Tämä ihana ihminen vei sitten langan heti torstaina postin kuljetettavaksi, ja kerrankin posti toimi kuin unelma. Lankakuori saapui kuin saapuikin seuraavana päivänä eli  perjantaina ja pääsin neulomaan sukan valmiiksi melkein viime hetkillä. Deadline oli nimittäin jo samana iltana puoliltaöin. 

Tältä etapilta en siis kerännyt paljon pisteitä, vain vaivaisen yhden. Sukkia valmistui oikeaan aikaan 439 paria, ja minun sijoitukseni oli 415. Mutta maaliin taas päästiin!

Tykkäsin neuloa näitä sukkia, ja tykkään lopputuloksestakin. Näissä sukissa jippoina ovat siisti taitereuna varrensuussa ja Tiina Kuulle tyypillinen, mielenkiintoinen kantapää.

Se on kuitenkin helppo neuloa ja istuu jalkaan hyvin. Sitten näissä on vielä tuo latvialainen palmikko eri suuntiin kääntyvinä varressa. Se oli minulle uutta. Luulin sitä vaikeaksi, mutta siinähän neulotaankin vain nurjia silmukoita eli helppoa kuin mikä! 

Kirjoneuleesta muutama sananen kuvan kera. Seuraavassa kuvassa, kuten tuossa edellisessäkin, näkyy selvästi, mikä merkitys lankadominanssilla on.

 

Oikeanpuoleinen on se ensin neulottu. Ensimmäisessä kirjoneuleraidassa en oikein ollut varma, kumpi lanka tekee sen kuvion, keltainen vai ruskea. Valitsin väärin, eli keltainen lanka on se dominoiva. Toisessa samanlaisessa kirjoneuleraidassa lintujen alla olin jo hoksannut, että ruskeahan sen pitää ollaa. Ero on selkeä. Jos tämä ei olisi ollut kisa, olisin purkanut. Silloin kun vielä luulin langan riittävän, jolloin olisin päässyt paremmille sijoituksille. Minäkö kilpailuhenkinen? Mitä vielä! 

 

Jos et ole vielä kuullut lankadominanssista tai et ole sitä oikein ymmärtänyt, niin tutkipa asiaa vaikka täältä Tuulian ohjeesta. Se löytyy, kun vierität sivua alaspäin. Minä neulon kirjoneuleen juuri noin.

Seuraava Tourin ohje julkaistaan ensi viikon maanantaina, se on jo neljäs. Kolmosetapin sukatkin ovat valmistuneet, tällä kertaa hyvissä ajoin. Niistä lisää sitten seuraavalla kerralla.

Koulut ovat jälleen alkaneet. Toivottelen siis työniloa kaikille lomalta palanneille ja myös minulle, joka vietti juuri viimeisen kesälomansa. Enää 36 aamuherätystä ja sitten...

t. Hepsi

Briossi-harjoittelua

Kuten jo aiemmin olen kertonut, osallistuin Neulefestareilla Soilen eli Neulovan Nartun briossi-alkeiskurssille. Kotona teki mieli harjoitella vähän lisää ja sitten iski ajatus, että kyllähän tästä jotain valmista tulee, vaikka patalappu. Tulikin jotain muuta.

 Malli: alkusoinnut Soilen mukaan, sitten omin sovituksin, Ravelryssa
Lanka: Evilla Artyarn 8/2 värit A-83 v.pun ja A-52 vihreä, 401 m/100g,
100% villa
Puikot: pyöröt nro 3
Koko: oma ranne noin suunnilleen
Menekki: 40 g
50 silmukkaa

Briossi (brioche) on siis ihan vaan patenttineuletta mutta kaksiväristä. Patenttia olen neulonut ennenkin, mutta tämä kahdella värillä neulominen oli uutta. Soilen kurssilla neuloimme tätä tasona, jolloin kerrosten alut oli aina vähän hankalia. Ei meinannut millään muistaa, miten se eka ja viimeinen silmukka otettiin. Ensin kotonakin jatkoin tasona, mutta sitten päätin kokeilla ihan itteksein vaihtaa sen pyöröneuleeksi. Sitten se olikin menoa. Neulominen sujui kuin itsekseen, ja työ alkoi ihan selvästi näyttää ranteenlämmittimeltä.

Tässä kuvassa on nyt se ensimmäinen harjoituskappale, aloitusreuna on tuossa kämmenen päällä. Tuossa ensimmäisessä kuvassa tämä lämmitin oli vähän pyörähtänyt vinoon. On se ihan hippusen verran väljä. 

Toista kappaletta aloittaessani ajattelin ensin yrittää tehdä siitä samanlaisen, mutta sitten halusinkin vain kokeilla ja opetella kaikenlaisia lisäyksiä ja kavennuksia. Siitä tuli sitten tällainen, vähän napakampi versio.

Aika nätti, vaikka nyt itse sanonkin. Ja kyllä nyt osaan kavennella ja lisätä silmukoita unissanikin! On tää aika hauskaa ja koukuttavaa neulomista.

Tässä kuva tämän kakkoskappaleen toiselta puolelta.

Ja vielä molemmat vierekkäin. Värieroa niissä on langan liukuvärjäyksestä johtuen, mutta kyllä ne minusta pariksi tunnistaa.

Kunhan sukkakisa on selätetty ja miehen pusero neulottu, täytyy varmaan alkaa etsiä briossi-ohjeita ihan tosissaan. Taisin nimittäin jäädä koukkuun. Soilelle kiitos hyvästä opetuksesta ja inspiraatiosta.

Ihan kohta, puolilta öin, julkaistaan Tour de Sockin kolmas ohje, sitä tässä yleisurheilun MM-kisoja seuratessani odottelen. Neulomaan ryhdyn kyllä vasta toivottavasti hyvien yöunien jälkeen aamulla, silloin  nopeimmilla on varmaan jo sukat valmiina. Ne kisan kakkossukat valmistuivat vasta tänään, viivästyksen syystä kerron sitten seuraavassa postauksessa. 

Nyt kauniita unia ja heippa!

Toivottelee

Hepsi